Kristina Isola

Anna-Kristina Isola (s. 12. tammikuuta 1946 Helsinki) työskenteli Marimekon suunnittelijana vuoteen 2013 asti ja on Maija Isolan ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär.[1][2]

Kristina Isola toimi äitinsä henkilökohtaisena apulaisena jo vuodesta 1962 lähtien. Vuodesta 1979 lähtien Isolat tekivät Marimekon mallit suunnittelijaparina ja molempien nimet kirjoitettiin kankaiden reunaan. Kristina Isolan omaa käsialaa ovat monet kangasmallit jo vuodesta 1964 lähtien. Näitä ovat muun muassa herkät kukkakuviot Krassi ja Ruiskukka sekä monivärinen raitakuosi Onnellinen.

Vuonna 2001, Unikko-mallin uudessa tulemisessa, Kristiina Isola sai tehtäväkseen uudistaa Unikkoa. Niin syntyi beesi ja harmaa Unikko. ”Halusin, että se sopii nykyajan keittiöihin, joissa on paljon kiveä ja terästä”, kertoi Kristiina Isola tästä työstään. Vuonna 2002 Unikkoa alettiin toteuttaa väripohjalle, ja kuviota pienennettiin. Mallia on käytetty kännykänkuorissa, televisioiden pinnoissa, autoissa, vaatteissa ja kävelysauvoissa. Vuonna 2003 Marimekon sisustuspuolen kasvu oli 20 %. Myös Primavera-kuosin ristiinbrändäys Iittalan kanssa onnistui.

Metsänväki-plagiaatti
Kristina Isolan Marimekolle suunnittelema kangaskuosi Metsänväki, joka on kopio Maria Primatšenkon maalauksesta Rotta matkalla (1963). (Vertaa kuvaan taiteilijan artikkelissa).

Isola jäi vuonna 2013 kiinni plagioinnista. Isolan Marimekolle suunnittelema Metsänväki-kuosi on kopioitu ukrainalaisen naivistitaiteilijan Maria Primatšenkon yli 40 vuotta aikaisemmin julkaisemasta työstä Rotta matkalla. Marimekon mukaan Isola kertoi oman maalauksensa pohjana käyttämästään kuvituksesta heille sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli alkanut selvittää asiaa. Metsänväki-kuosi on vuodelta 2007, kun taas Rotta matkalla on vuodelta 1963. Kankaan puunrunkojen ja oksien painokuviot ovat identtiset Primatšenkon guassityön kanssa.[3]

Asian toi esille suomalainen taiteenharrastaja, joka havaitsi omistamassaan kirjassa Primatšenkon alkuperäisen työn ja tunnisti sen identtiseksi Isolan kangassuunnitelman kanssa.[3] Isola myönsi kopioinnin julkisuuteen toimittamassaan tiedotteessa.[4]

Samaa aihetta käytettiin sinisenä Finnairin lentokoneessa Finnairin ja Marimekon yhteistyöhankkeen aikana.[3] Plagioinnin tultua ilmi Finnair ilmoitti maalaavansa kuviot lentokoneestaan peittoon.

Marimekko lopetti yhteistyön suunnittelijan kanssa syyskuussa 2013. Yhtiön toimitusjohtaja Mika Ihamuotila nimitti plagiointia ”väärinkäytökseksi” ja sanoi, että sitä ei voi antaa anteeksi.[1]

Lähteet
  1. Nurmio, Satu: Marimekko lopettaa yhteistyön Kristina Isolan kanssa Yle Uutiset. 30.9.2013. Kulttuuri: Yle. Viitattu 30.9.2013.
  2. Kuka kukin on 2007, Otava 2006.
  3. Markkanen, Kristiina & Vihavainen, Suvi: Marimekon kangas on toisen teoksen kopio. Helsingin Sanomat, 29.5.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2013.
  4. Salokorpi, Jussi: Kristina Isola myöntää kopion Yle uutiset, kulttuuri. 29.5.2013. Viitattu 4.6.2013.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.