Kristina Riska

Kristina Marita Riska (s. 11. tammikuuta 1960 Helsinki) on suomalainen keramiikkataiteilija, joka työskentelee Arabian Taideosastoyhdistyksen tiloissa Helsingin Arabiassa. Hänen puolisonsa vuodesta 1986 on arkkitehti Kimmo Friman (s. 1956).[1]

Opinnot

Riska opiskeli vuosina 1979–1984 Taideteollisessa korkeakoulussa Kyllikki Salmenhaaran oppilaana. Valmistumisensa jälkeen vuonna 1985 Riska toimi ensin Minni Lukanderin assistenttina ja sitten tanskalaisen Bente Hansenin ateljeessa harjoittelijana.

Toiminta taiteilijana

Vuosina 1986–1987 Riska oli vierailevana taiteilijana Arabian Taideosastolla. Riska on ollut alusta asti vahvasti suuntautunut taidekeramiikkaan ja hänen ominaislaatunsa taiteilijana nousi esiin jo näyttelyssä ”Hauras aika” Arabian galleriassa keväällä 1987. Esillä oli käsin rakennettuja korkeita ja ohuenohuita ruukkuja, jotka installoituna lähinnä toivat mieleen puiden rungot. Poikkeuksellinen mittasuhdemaailma, hauraus ja pintojen matta hehku ovat siitä asti olleet Riskan keramiikalle ominaisia.

Vuonna 1991 hän esitteli 15-metrisen Meandra-teoksen, josta hän itse toteaa: ”Teos vapautti minut astiamuodosta, joka mahdollisti uudenlaisen lähestymistavan keramiikan muotoiluun.”[2] Tuon jälkeen Riskan teoksissa oli paljon yhtymäkohtia arkkitehtuuriin – ne rakentuivat osista ja loivat tiloja, joissa valoilla ja varjoilla oli suuri osuus. Vuodesta 1993 Riska on työskennellyt vakinaisesti Arabian taideosastolla, ja sen myötä osallistunut myös Hackmanin Pro Arte -kokoelman kartuttamiseen. Vuonna 1996 ilmestyi hänen Loru-vatinsa. Yhdessä keramiikkataiteilija Kati Tuominen-Niittylän kanssa he suunnittelivat Hackmanista Iittalaksi muuttuneelle yritykselle suositun Koko-astiasarjan vuonna 2005. Samana vuonna he yhdessä kuvanveistäjä ja keraamikko Pekka Paikkarin kanssa toteuttivat Gekko-teoksen Kampin keskukseen Helsinkiin.

Riskan muotokieli taiteilijana on muuttunut yhä elastisemmaksi – mutta hänen värimaailmansa on pysynyt koko ajan niukkana käsittäen valkoisen ja mustan lisäksi harmaan ja ruskean sävyjä.

Palkintoja
  • 1995 valtion Suomi-palkinto
  • 1995 kultamitali, Faenza, Italia Premio Faenza kultamitali (International Ceramic Museum in Faenza, Italy)
  • 1998 kunniamaininta, Finnish Design 10-näyttely
  • 2002 hopeamitali, Mino, Japani (the International Ceramics Competition Mino Japan)
  • 2007 Suomen Kulttuurirahaston palkinto
  • 2008 kunniamaininta, Mino, Japani
  • 2022 taiteilijaeläke[3].

Lähteet

Viitteet
  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 758. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Designmuseon muotoilijarekisteri
  3. Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Taiteen edistämiskeskus Taike. 4.3.2022. Viitattu 5.3.2022.

    Kirjallisuutta
    • Kalin, Kaj – Riska, Kristina – Holopainen, Kari: Hauras aika. Arabian galleria, 1987.
    • Helkama, Iris: On the atlas of ceramics. Form Function Finland, 1995, nro 2. Suomen Taideteollisuusyhdistys. ISSN 0358-8904.
    • Young ceramicists win fame in Faenza. Form Function Finland, 1995, nro 4. Suomen Taideteollisuusyhdistys. ISSN 0358-8904.
    • Kulvik, Barbro: Q Designing the Quietness Contemporary Finnish Design, s. 114-115. Toimittanut Teija Isohauta. Japan Finland Design Association, 2003. ISBN 951-558-120-6.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.