Kristian VII

Kristian VII (29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Tanska – 13. maaliskuuta 1808 Rendsburg, Holstein) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1766 kuolemaansa saakka.[1] Hänen vanhempansa olivat Fredrik V ja tämän ensimmäinen vaimo Louisa, Britannian Yrjö II:n tytär.[2]

Kristian VII
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi	14. tammikuuta 1766 – 13. maaliskuuta 1808
Kruunajaiset	1. toukokuuta 1767
Edeltäjä	Fredrik V
Seuraaja	Fredrik VI
Syntynyt	29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut	13. maaliskuuta 1808 (59 vuotta) Rendsburg, Holstein
Puoliso	Caroline Matilda ( 1766;  1772)
Lapset	Fredrik VI Louisa Augusta
Suku	Oldenburg
Isä	Fredrik V
Äiti	Louisa
Uskonto	luterilaisuus

Kristian VII:n sarkofagi Roskilden kirkossa.

Isänsä kuoltua Kristian VII nousi kuninkaaksi 14. tammikuuta 1766 vain hieman ennen 17-vuotispäiväänsä.[2] Samana vuonna hän avioitui serkkunsa, Englannin Yrjö III:n sisaren Caroline Matildan kanssa. Pari sai kaksi lasta, Fredrik VI:n ja Louisa Augustan.[1] Avioliitto julistettiin myöhemmin mitättömäksi.^lähde?

Kristian VII kärsi mielenterveysongelmista,[1] kuten paranoiasta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ja mahdollisesti skitsofreniasta. Vuodesta 1772 alkaen maata hallitsivat käytännössä sijaishallitsijat, ensin Johann Struensee[3], sitten Kristianin äitipuoli ja velipuoli ja vuodesta 1784 hänen poikansa, tuleva kuningas Fredrik VI, prinssihallitsijan nimikkeellä. Samanlainen järjestely oli Britanniassa Yrjö IV:n hallitessa isänsä Yrjö III:n sijasta.^lähde?

Kristian kuoli 59-vuotiaana aivoverenvuotoon.^lähde?