Kristian Gullichsen
Kristian Valter Alexander Gullichsen (29. syyskuuta 1932 Helsinki – 17. maaliskuuta 2021 Helsinki[2]) oli suomalainen arkkitehti,[3] yksi 1900-luvun lopun keskeisistä suomalaisista modernisteista. Hän suunnitteli sekä asuinrakennuksia että kirkkoja ja muita julkisia rakennuksia.
Kristian Gullichsen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. syyskuuta 1932 Helsinki |
Kuollut | 17. maaliskuuta 2021 (88 vuotta) Helsinki |
Ammatti | arkkitehti |
Puoliso |
Anna-Margareta Juslin 1955–1999 Kirsi Leiman 2003–[1] |
Lapset |
Anna Alvar Gullichsen Alexander Eva Elmer[1] |
Vanhemmat |
Harry Gullichsen Maire Gullichsen |
Muut tiedot | |
Aktiivisena | 1961–2021 |
Merkittävät teokset | asuintaloja Stockmannin laajennus Kauniaisten kirkko Malmin kirkko |
Tyyli |
konstruktivismi modernismi |
Ura
Gullichsen harjoitteli opiskeluaikanaan Alvar Aallon, Toivo Korhosen sekä Kaija ja Heikki Sirénin arkkitehtitoimistoissa.[1] Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1960 ja hoiti omaa toimistoaan 1961–1973. Vuosina 1973–1994 hänellä oli yhteinen toimisto Timo Vormalan ja Erkki Kairamon kanssa. Vuodesta 1994 hän on ollut Gullichsen–Vormala-arkkitehtitoimiston osakas.[4]
Vuosina 1965–1967 hän oli Suomen rakennustaiteen museon näyttelyjohtaja ja 1988–1993 taiteilijaprofessori.[1]
Gullichsen suunnitteli paljon asuintaloja varsinkin 1960-luvulla.[1] Hän suunnitteli myös kirkkoja ja muita julkisia rakennuksia. Monet merkittävimmistä suunnitelmista syntyivät arkkitehtuurikilpailujen tuloksena. Kauniaisten kirkko (1983) ja Pieksämäen Kulttuurikeskus Poleeni (1989) ilmentävät Gullichsenin persoonallista tyyliä. Vuonna 1989 valmistunut Stockmannin tavaratalon laajennus herätti paljon keskustelua aikanaan. 2000-luvun toteutuksia ovat muun muassa Suomen suurlähetystö Tukholmassa (2002) ja Lleidan yliopiston kirjasto (2004) Espanjassa.[5]
Gullichsenille myönnettiin professorin arvo vuonna 1986.[1] Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1996 ja Prinssi Eugen -mitalin vuonna 2004. Vuonna 1978 hän sai arkkitehtuurin valtinpalkinnon yhdessä Timo Vormalan ja Erkki Kairamon kanssa. Vuoden betorirakenteesta hänet on palkittu 1990, 1996 ja 2004. Vuonna 2010 hänestä tuli Aalto-yliopisto kunniatohtori.[4]
Perhe
Gullichsen on Ahlström-yhtiön johtajan Harry Gullichsenin ja taidemesenaatti Maire Gullichsenin poika. Professorit Lilli Alanen ja Johan Gullichsen ovat hänen sisaruksensa. Gullichsen on ollut kahdesti naimisissa,[1] ja hänellä on viisi lasta. Taiteilija Alvar Gullichsen on Kristian Gullichsenin poika.[1]
Töitä
- Malmin kirkko, 1981
- Kauniaisten kirkko, 1983
- Stockmannin tavaratalon laajennus, 1989
- Myllytien Olympos (asuintalo), 1995
- Suomen suurlähetystö, Tukholma, Ruotsi, 2002
Katso myös
Lähteet
- Tokola, Antti: ”Gullichsen, Kristian (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 344–346. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. / Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2019).
- Tunnettu arkkitehti Kristian Gullichsen on kuollut. Helsingin Sanomat 19.3.2021.
- Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011, osa 1, s. 189. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniska Föreningen i Finland, Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, 2012. ISBN 978-952-5633-65-8.
- CV TKK Promootio. 2010. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 10.12.2016.
- Kristian Gullichsen SAFAn kunniajäseneksi ePressi. 2013. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Viitattu 10.12.2016.
Kirjallisuutta
- Anhava, Ilona (toim.): Theory free zone: Kristian Gullichsen 80 vuotta = 80 år = 80 years. Julkaistu Helsingissä 29.9.2012 arkkitehti Kristian Gullichsenin 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Helsinki: Lönnberg, 2012.
- Brandolini, Sebastiano 2000. Kristian Gullichsen, Erkki Kairamo, Timo Vormala: Architecture 1969–2000. Milan: Skira. ISBN 88-8118-655-1
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian Gullichsen Wikimedia Commonsissa
- Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky
- Gullichsenin haastattelu 2012 (Arkistoitu – Internet Archive) SAFA
- Gullichsen, Kristian hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Kristian Gullichsenin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.