Kreikan luonto

Kreikan luonto on lajistoltaan koko Euroopan monimuotoisinta heti Pyreneiden niemimaan luonnon jälkeen. Tämä on seurausta Kreikan sijainnista Euroopan, Aasian ja Afrikan risteyskohdassa.[1][2] Tässä luonnolla viitataan elävään luontoon eli kasvistoon ja eläimistöön. Eloton luonto, kuten kallioperä, maaperä, pinnanmuodot, vesistöt ja ilmasto, käsitellään Kreikan maantieteen yhteydessä.

Strofylián metsää Kotýchin ja Strofylián kosteikkojen kansallispuistossa Peloponnesoksella.

Kreikan lajiston monimuotoisuuteen vaikuttaa sijainnin lisäksi sen alueiden monipuolisuus ja ilmaston vaihtelevuus. Maassa on manner- ja vuoristoilmastoisia ylänkö- ja vuoristoalueita, laajoja välimerenilmastoisia rannikko-, saaristo- ja merialueita, suuria jokisuistoja, järvi- ja laguunialueita ja muita kosteikkoja sekä lähes aavikkoa muistuttavia alueita. Olosuhteet voivat vaihdella huomattavastikin suhteellisen pienellä alueella. Kreikassa elää suuri määrä endeemisiä eli kotoperäisiä, toisin sanoen yksinomaan Kreikassa eläviä kasvi- ja eläinlajeja.[2][3] Maassa on lukuisia luonnonsuojelualueita luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Lajisto

Kasvisto
Pääartikkeli: Kreikan kasvisto
Oliivipuita Archángeloksessa Ródoksella.
Punahirviä Párnitha-vuorella.

Kreikassa kasvaa noin 6 000 kasvilajia, ja niistä noin 750 on endeemisiä eli kasvaa yksinomaan Kreikassa.[2] Näin suuri endeemisyyden määrä (14 %) on poikkeuksellista koko Euroopassa.[4]

Kreikan pinta-alasta noin 25 % on metsien peittämää. Suurimmat metsät ovat maan pohjoisosissa. Suurin osa metsistä on mäntykasveja, tammia, poppeleita ja plataanipuita. Vuoriston metsät ovat pääsiassa mäntykasvistoa, kun taas muut lajit kasvavat alarinteillä ja alavammilla alueilla. Yksi tyypillisimpiä maastoja Kreikassa on koko Välimeren alueelle tyypillinen macchia (frýgana) eli pensaikko- ja matalien puiden maasto, jonka kasvit kestävät hyvin kuivuutta ja kuumuutta.[1][2][5][6]

Tunnusomaisin puulaji Kreikalle on viljeltyihin hyötykasveihin kuuluva oliivipuu. Vuonna 2003 oliivin viljelyala maassa oli 765 000 hehtaaria. Muita merkittäviä hyötylajeja ovat hedelmäpuut, kuten appelsiinipuu, sitruunapuu, omenapuu, viikunapuu, päärynäpuu, persikkapuu sekä pähkinäpuut.[5] Noin 30 % pinta-alasta on maanviljelysmaata ja noin 40 % laidunmaata.[1]

Eläimistö
Pääartikkeli: Kreikan eläimistö

Kreikassa elää 116 nisäkäslajia, joista 57 on uhanalaisia ja kolme endeemisiä. Kreikalle tunnusominaisimpia lajeja ovat kotieläimet, kuten vuohet ja lampaat. Lintulajeja on havaittu 422, ja niistä noin 70 % on muuttolintuja. Kreikan vesistöt, kuten järvet ja laguunit, ovat merkittäviä muuttolintujen pesimis- ja levähdysalueita. Perhoslajeja on havaittu 232, joista 11 endeemisiä, ja matelijoita ja sammakkoeläimiä 68. Uhanalaisiin lajeihin maassa kuuluvat muun muassa karhu, susi ja eräät käärmeet.[4][7]

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelu on Kreikassa ollut jäljessä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Tilanne on kehittynyt EU:n laajuisten suojeluohjelmien ansiosta.[8] Nykyisin Kreikassa on kymmenen kansallismetsää, kaksi merikansallispuistoa sekä 15 muuta kansallispuistoa.[9][10] Maassa on myös viisi geopuistoa,[11] 443 Natura 2000 -aluetta[3][12] sekä 10 Ramsarin sopimuksella suojeltua kosteikkoaluetta.[13][14]

Kansallispuistot
Pääartikkeli: Kreikan kansallispuistot
Kri-kri eli kreetalainen villivuohi Samarián rotkossa Kreetalla.
Flamingoja Évroksen suiston kansallispuistossa Keski-Makedoniassa.

Kreikan tärkeimmät kansallispuistot ovat kansallismetsät, jotka ovat:

Geopuistot
Lesboksen kivettynyttä metsää Lesboksella.

Kreikassa on viisi geopuistoa, jotka ovat osa Euroopan geopuistojen verkostoa (European Geoparks Network, EGN):[11]

Natura-alueet
Pääartikkeli: Kreikan Natura 2000 -alueet

Kreikassa on 443 Natura 2000 -aluetta, jotka on suojeltu osana EU:n laajuista suojeluohjelmaa. Näistä 241 on luontodirektiivin mukaisia suojelualueita (SCI) ja 202 lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA).[3][12]

Ramsar-alueet
Kerkíni-järven kosteikkoja Keski-Makedoniassa.

Kreikassa on kymmenen Ramsar-aluetta, joiden yhteispinta-ala on 163 501 hehtaaria.[13][14] Ne kaikki ovat osa jotain kansallispuistoa:

Lähteet
  • Gibbons, Bob: Greece. Nature Guides. Travellers' nature guides. Oxford University Press, 2003. ISBN 0198504373. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Fleming, Tom (toim.) & Dubin, Marc: Greece, s. 115–121. Insight Guides. 7. painos. Apa Publications, 2017. ISBN 978-178-671-530-2.
  2. Nature Greeka.com. Viitattu 27.8.2018.
  3. Natura 2000 network ekby.gr. Viitattu 27.8.2018.
  4. Gibbons 2003, s. 21–23.
  5. Flora Greeka.com. Viitattu 27.8.2018.
  6. Forests Greeka.com. Viitattu 27.8.2018.
  7. Fauna Greeka.com. Viitattu 27.8.2018.
  8. Gibbons 2003, s. 23–26.
  9. Εθνικοί Δρυμοί της Ελλάδας Πατριδογνωσία. Viitattu 27.8.2018.
  10. Εθνικά Πάρκα της Ελλάδας Πατριδογνωσία. Viitattu 27.8.2018.
  11. 5 Greek geoparks in the UNESCO’s world map Ellines. Viitattu 27.8.2018.
  12. The Natura 2000 areas of Greece Πατριδογνωσία. Viitattu 27.8.2018.
  13. Greece Ramsar Sites Information Service. Viitattu 27.8.2018.
  14. Greece Ramsar Sites Information Service. Viitattu 27.8.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.