Kratoni

Kratoni on pitkään stabiilina pysynyt metamorfisten kivien ja syväkivien muodostama mannerkuoren osa.[1]

Arkeeisen kauden kratoneita on eri puolilla maailmaa.

Kratonit sisältävät maapallon vanhimpia kiviä. Kratoneilla on jopa 300 kilometrin syvyiset ”juuret”, ja kratonit ovat kestävämpiä kuin muut litosfäärilaatan osat.[2] Esimerkiksi Baltian kilpi ja Kanadan kilpi ovat tällaisia vanhoja alueita prekambriselta kaudelta.[3]

Kratoneita alkoi muodostua noin 2,7 miljardia vuotta sitten, kun maapallon mantereiset laatat olivat kehittyneet tarpeeksi. Kratoni muodostuu laattojen rauhallisilla alueilla, kun magma tunkeutuu kuoreen. Tärkein muodostumista kontrolloiva tekijä on geoterminen gradientti, jonka tulee olla riittävän alhainen. Kratonisaatio on mahdollista vain kun lämpötila nousee hitaasti maan sisustaa kohti mentäessä. Litosfäärin vaippaosan tulee myös olla ympäristöään kevyempi ja vastustaa deformaatiota.[2]

Kratonin syntyessä mantereellinen litosfäärinen vaippa alkaa paksuuntua eli kratonisoitua. Kratoni säilyy, jos se on mekaanisesti vahva ja sen koostumus tekee mahdolliseksi sen kellumisen.[2]

Kratonit voivat yhtyä litosfäärilaattojen kanssa ja muodostaa mantereita ja jättiläismantereita.[2]

Kratoni voi tuhoutua esimerkiksi lämpenemällä, jolloin kratoni ensin ohenee, tulee kevyemmäksi ja alkaa kohota kupolimaisesti. Se voi sitten alkaa erkanemaan eli riftiytymään, mistä voi seurata kratonin halkeaminen.[2]