Kratinos vanhempi

Kratinos kuului Oineis-fyleen ja hänen isänsä nimi oli Kallimedes. Hänen syntymä- ja kuolinaikansa tiedetään suhteellisen tarkasti seuraavasta syystä: Aristofanes esitti vuonna 424 eaa. komediansa Ritarit, joka esitti Kratinoksen vanhana höpsähtäneenä miehenä, joka on menettänyt kaiken entisen loistonsa ja suosionsa.[1][3] Tämä hyökkäys sai Kratinoksen kokoamaan jäljellä olleet voimansa ja kirjoittamaan komedian Pullo (Pytinē), joka esitettiin seuraavana vuonna eli 423 eaa. Hän voitti sillä ensimmäisen palkinnon ohi Ameipsiaan ja Aristofaneen. Lukianos sanoo, että Pullo oli Kratinoksen viimeinen näytelmä, eikä hän elänyt enää pitkään voittonsa jälkeen.[1][4] Aristofanes taas sanoo Rauhassa Kratinoksen kuolleen spartalaisten maahantunkeutumisen aikaan,[1][5] mikä tarkoittanee vuotta 423/422 eaa. Koska Lukianos sanoo Kratinoksen eläneen 97-vuotiaaksi, hänen voidaan päätellä syntyneen noin vuonna 520/519 eaa.[1][4]

Kratinos ehti pitkän elämänsä aikana nähdä niin vanhan komedian nousun kuin taantumisenkin. Antiikin aikaisten lähteiden perusteella hän aloitti komedioiden kirjoittamisen kuitenkin vasta suhteellisen kypsässä iässä. Anonyymi komediasta kirjoittanut kirjailija sanoo hänen saavuttaneen ensimmäisen voittonsa näytelmäkilpailuissa 85. olympiadin eli noin vuoden 437 eaa. jälkeen, jolloin hän oli jo 80-vuotias. Tämä tieto voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, koska eräs hänen katkelmistaan viittaa Pitkien muurien rakentamiseen, ja nämä valmistuivat vuonna 451 eaa. Myös monet muut fragmentit liittyvät selvästi varhaisempaan aikaan kuin vuoteen 437 eaa. Lisäksi tiedetään, että Krates toimi Kratinoksen komedioiden näyttelijänä ennen omaa komediarunoilijan uraansa, joka alkoi noin vuonna 449/448 eaa. Näin Eusebioksen antama ajoitus, jossa hänen uransa alku sijoitetaan 81. olympiadin kolmanteen vuoteen eli vuoteen 454/453 eaa., tuntuu uskottavammalta. Tuolloin hän olisi ollut noin 66-vuotias.[1][6]

Kratinos esitti 21 näytelmää ja sai yhdeksän kilpailuvoittoa. Hän oli ensimmäisiä, joka teki komedioista ivallisia henkilökohtaisten hyökkäysten välikappaleita, joissa kritisoitiin ihmisten sekä julkisia että yksityisiä paheita. Tässä hän oli vielä julmempi kuin Aristofanes, sillä hän ei tämän tavoin pehmentänyt satiiriaan tietynlaisella sulokkuudella. Kratinoksen toimintavapaus kritiikissään liittynee läheisesti Ateenan demokratiaan, joka oli tuolloin laajimmillaan; myöhemmillä komediarunoilijoilla samanlaista vapautta ei ollut. Kratinoksen hyökkäysten kohteena oli erityisesti Perikles. Kimonia hän sen sijaan arvosti ja kiitti.[1]

Kratinosta arvostettiin suuresti komediarunoilijana. Häntä verrattiin usein Aiskhylokseen, kenties runoutensa dithyrambisen luonteen vuoksi. Joskus hän käytti eeppistä mittaa. Grammaatikkojen ”Kratinoksen mitaksi” kutsuma runomitta oli kuitenkin käytössä jo ennen häntä. Kratinos vaikuttaa olleen kekseliäs juonien suhteen. Hänen tyylinsä vaikuttaa olleen mahtipontista, ja hän keksi uusia sanoja ja muunteli vanhojen merkityksiä. Erityisesti hänen kuorolaulujaan arvostettiin, ja niitä laulettiin usein jälkeenpäin juhlissa. Kratinoksen sanotaan myös uudistaneen komedian ulkoista muotoa muun muassa kiinnittämällä näyttelijöiden määrän kolmeen, siinä missä aiemmin se oli ollut rajoittamaton. Toisaalta Aristoteles sanoo, ettei kukaan tiennyt varmasti, keneltä tällaiset uudistukset olivat peräisin.[1][7]

Myös kilpailija Aristofanes arvosti Kratinosta, ja vertasi häntä Ritareissa vuolaaseen virtaan, joka huuhtoo kaiken mukanaan, ja ansaitsisi voittojensa ansiosta juoda Prytaneionissa. Kratinos onnistui voittamaan Aristofaneen kerran Dionysia-juhlassa vuonna 423 eaa., jolloin hän sai ensimmäisen palkinnon komedialla Pullo (Pytinē), kun toiseksi tuli Ameipsiaan Konnos ja kolmanneksi Aristofaneen Pilvet. Kratinoksen muut tunnetuimmat palkinnot ovat Dionysia-juhlassa vuonna 457 eaa.; Lenaia-juhlassa vuonna 425 eaa., kun hän sai toisen palkinnon komedialla Talven heittelemät (Kheimazomenoi), kun ensimmäiseksi tuli Aristofaneen Akharnalaiset; sekä vuonna 424 eaa., kun hän sai toisen sijan komedialla Satyyrit (Satyroi), kun voiton vei Aristofaneen Ritarit.[1]

Muihin Kratinoksen tunnetumpiin näytelmiin kuuluvat Arkhilokhos ja ystävät (Arkhilokhoi), joka oli valitus hieman aiemmin kuolleelle Kimonille; Dionysaleksandros eli ”Dionysos Pariksen roolissa”, joka oli suunnattu Periklestä vastaan ja jonka osia löydettiin Oksyrhynkhoksesta 1800-luvun lopulla; sekä Kaikkinäkevät (Panoptai), joka oli satiiri aikansa sofisteista ja spekuloivista filosofeista.

Kratinosta jäljittelivät enemmän tai vähemmän Aristofanes, Eupolis, Krates, Telekleides, Strattis ja monet muut komediakirjailijat. Aristofanes oli hänen kovin kilpailijansa. Ainoat runoilijat, joita Kratinoksen itsensä tiedetään jäljitelleen, olivat Homeros ja Arkhilokhos.[1]

Aidot komediat

Kratinoksen aidoiksi näytelmiksi arvioidaan seuraavat:[1][8]

Epäperäiset komediat

Edellämainittujen lisäksi Kratinoksen nimiin on aiemmin laitettu muitakin komedioita, joita nykyisin pidetään epäperäisinä. Esimerkiksi osa Kratinos nuoremman komedioista on ollut virheellisesti hänen nimissään.[1]

• Bakola, Emmanuela: Cratinus and the Art of Comedy. OUP Oxford, 2009. ISBN 9780191610011.