Ъ

Nykyvenäjässä ъ-kirjaimesta käytetään nimitystä kova merkki (ven. твёрдый знак, tvjordyi znak). Sillä ei itsessään ole äännearvoa, vaan se on pelkästään ortografinen merkki. Sitä käytetään erottamaan eräät konsonanttiin päättyvät prefiksit varsinaisesta sanavartalosta, joka alkaa iotoituneella vokaalilla. Sen vuoksi se esiintyy usein vokaalien "я", "е", "ё" ja "ю" edellä, jotka äännetään kuten ja, je, jo ja ju suomessa. Kova merkki osoittaa, että [j]-äänne kuuluu ääntämykseen. Esimerkkejä ovat sanat

• съёмка ([ˈsjɵmkə] s'jomka): 'filmaus'
• Сёмка [ˈsʲɵmkə] Sjomka): diminutiivimuoto miehennimestä Семён (Semyon), "Simon"

Vallankumouksen jälkeen vuonna 1918 toteutetun oikein­kirjoitus­uudistuksen jälkeen ъ jäi harvinaiseksi ja esiintyy vain edellä mainituissa tapauksissa. Sen edellä oleva konsonantti lausutaan seuraavan iotaation vaikutuksesta usein liudentuneena. Tämän vuoksi 1900-luvulla on toisinaan ehdotettu kovan merkin poistamista kokonaan ja sen korvaamista pehmeällä merkillä ь, joka aina tarkoittaa konsonantin liudennusta. Koska liudennusta ъ:n edellä ei puheessa kuitenkaan aina tapahdu, tällaisia ehdotuksia ei ole toteutettu.

Kova merkki ъ kirjoitetaan sekä omakielisten että lainattujen prefiksien jälkeen. Sitä käytetään toisinaan myös и:n (i), iotatoimattomien vokaalien ja jopa konsonanttien edellä trans­litte­roita­essa muun­kielisiä nimiä venäjän kieleen, ja tällöin sen yhtenä tehtävänä on osoittaa nimen ääntämykseen kuuluva, venäjän äänne­rakenteesta poikkeava tavuraja (esimerkiksi nimessä Чанъань, Chang'an). Sillä korvataan myös arabian ‘ayn (esimerkiksi nimessä Даръа, Daraa, ˈdarʕa), ja sillä merkitään khoisan­kielisissä nimissä esiintyvät naksaus­äänteet] (esimerkiksi Чъхоан, ǂHoan). Vastaavissa tapauksissa esimerkiksi englannin kielessä käytetään usein heittomerkkiä. Tämä käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut, eikä sitä ole virallisesti vahvistettu.

Ennen vuotta 1918 kova merkki kirjoitettiin yleensä sellaisten sanojen loppuun, jotka päättyvät liudentamattomaan konsonanttiin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta ääntämykseen. Esimerkiksi kissaa tarkoittava sana kirjoitettiin silloin котъ, mutta nykyisin кот. Tämä ъ:n vanha käyttötapa poistettiin bolševikkien vuonna 1918 toteuttamassa oikein­kirjoitus­uudistuksessa. Koska uudistuksesta päättivät bolševikit pian valtaan­tulonsa jälkeen, se sai vahvasti poliittisen latauksen, mikä johti siihen, että monet kirjapainot Pietarissa kieltäytyivät noudattamasta uusia sääntöjä. Pakottaakseen kirjapainot mukautumaan Venäjän Itämeren laivaston "punaiset merisotilaat" taka­varikoivat paino­laatat, joissa esiintyi "lois­kirjaimia", ja niiden painamiseen tarkoitetut kirjasimet.[3][4] Niissä tapauksissa, joissa kova merkki kuului uuteenkin oikein­kirjoitukseen, kirjan­painajien oli turvauduttava sen sijasta heittomerkkiin, esimerkiksi:

• ennen uudistusta: съѣздъ
• välivaiheessa: с’езд
• uudistuksen jälkeen: съезд

1920-luvun alusta lähtien kova merkki vähitellen palautui käyttöön erotin­merkkinä. Heittomerkkiä käytettiin sen sijasta edelleen joissakin kirjoituskoneissa, joissa venäjän harvinaisimmaksi kirjaimeksi jäänyttä kovaa merkkiä ei ollut. Valko­venäjän ja ukrainan kieliin kovaa merkkiä ei koskaan palautettu, vaan sen sijasta käytetään edelleen heittomerkkiä.

Lev Uspensky asettui populaari­tieteellisessä teoksessaan Слово о словах ("Sana sanoista") voimakkaasti kannattamaan uudistusta. Hänen karkean laskelmansa mukaan sanojen lopussa olleet kovat merkit muodostivat ennen uudistusta jopa 3,5 prosenttia painetuissa teksteissä esiintyvistä kirjaimista, mikä merkitsi suurta paperin tuhlausta, ja näin ollen uudistuksesta puolsivat taloudellisetkin syyt.

Venäläisemigranttien muihin maihin perustamat kirjapainot pitäytyivät jonkin aikaa vanhassa oikein­kirjoituksessa, mutta vähitellen nekin siirtyivät uuteen kirjoitus­tapaan. Toisaalta Neuvosto­liitossakin Dahlin sanakirjan (Толко́вый слова́рь живо́го великору́сского языка́) painoksissa vuosilta 1935 ja 1955 noudatettiin yhä vanhaa oikeinkirjoitusta.

Nykyisin kova merkki esiintyy yhä sanan lopussa joissakin venäläisissä tavara­merkeissä ja kaupallisissa nimissä. Esimerkiksi Kommersant ((Коммерсантъ) -lehden nimessä sitä käytetään korostamaan, että lehti jatkaa saman­nimisen, ennen vallan­kumousta ilmestyneen lehden perinteitä. Tällainen käyttö on usein epä­johdon­mukaista, ja tekstisuunnittelijat saattavat yksin­kertaisesti lisätä kovan merkin konsonanttiin päättyvän sanan loppuun, mutta jättää huomiotta muut ennen uudistusta voimassa olleet oikein­kirjoitus­säännöt, eivätkä esimerkiksi käytä venäjästä samassa yhteydessä kokonaan poistettua ѣ-kirjainta ja pisteellistä i:tä.[5] Sitä käytetään joskus myös leikillisesti antamaan tekstille vanhahtava vaikutelma.