Kova kuitulevy

Suomessa kuitulevy valmistetaan niin sanotulla märkämenetelmällä. Kuivamenetelmällä valmistettua kovaa puukuitulevyä nimitetään HDF-levyksi.

Materiaalina käytetään pääasiassa puutuoteteollisuuden jätepuusta saatavaa haketta, osin koivukuitupuuta. Hake hajotetaan hienoiksi kuiduiksi ja saatu massa jauhetaan. Kuitujen sitoutuminen toisiinsa perustuu ensisijaisesti huopautukseen ja puun omiin liima-aineisiin. Kuitujen joukkoon lisätään vettä ja mahdollisesti myös lisäaineita, kuten liimaa. Märkä massa ohjataan viiralle, jossa siitä puristetaan ylimääräinen vesi pois. Kuituraina katkaistaan puristustelojen jälkeen arkeiksi, jotka puristetaan. Puristuksen jälkeen levyt lämpökäsitellään lujuuden lisäämiseksi.[1]

Kovalevyn tavanomainen tiheys on 800–1050 kg/m³. Lujuusluokkia on kolme: A, B ja C, joissa taivutuslujuus vaihtelee välillä 25–50 MPa, ja poikittaisvetolujuus 0,4–1,0 MPa. Kimmomoduuli on 3–5 GPa.[2]

Levykoot ja -paksuudet ovat tuotekohtaisia. Levyjä valmistetaan 1,8–6,0 mm:n paksuisena. Kalibroidun levyn mittatarkkuus on tavanomaista parempi. Levykoot ovat tyypillisesti noin 1,2 × 2,8 metriä.[2]

Yleensä kovalevy on toiselta puolelta sileä ja toiselta kohokuviollinen, viirattu. Levyjä saa myös eri tavoin pintakäsiteltynä ja pinnoitettuina sekä rei'itettynä.

Kovalevyt ovat varsin hyvin työstettäviä, levyihin on mahdollista porata reikiä tai sahata loveuksia. Puukuitulevyjä voidaan maalata, tapetoida ja laminoida.

Kovalevyjä käytetään muun muassa rakentamisessa esimerkiksi tuulenohjaimina tai runkopalkkien sidososana, puusepänteollisuudessa, kalusteteollisuudessa ja pakkauksissa. Öljykarkaistuja kovia kuitulevyjä käytetään esimerkiksi aluskatteena levyn paremman kosteuskestävyyden vuoksi.[1]

Toiselta puolelta viirattuja ruskeita yleislevyjä käytetään yleisesti myös lattiapintojen väliaikaiseen suojaamiseen rakennustyömailla.

• Rakennustieto Oy: RT 22-10518 Puukuitulevyt. Rakennustietosäätiö, 1993.
• Puutuotteet – Puulevyt Metsäteollisuus ry. Arkistoitu 7.5.2007. Viitattu 10.7.2007.