Kouta

Kouta[1] (ven. Ко́вда, Kovda) on kylä ja rautatieasema Murmanskin alueen Kantalahden piirin Zelenoborskin kunnassa. Kylä sijaitsee Vienanmeren Kantalahden Koudanlahteen laskevan Koutajoen suussa 32 kilometriä Zelenoborskista maanteitse kaakkoon. Koudan asema sijaitsee Muurmannin radalla kymmenen kilometriä kylästä länteen. Kylässä on 20 ja asemalla 37 asukasta (vuonna 2010)[2].

Kouta
Ковда, Kovda
Koutajoki ja Pyhän Nikolaoksen kirkko.
Koutajoki ja Pyhän Nikolaoksen kirkko.

Kouta

Koordinaatit: 66°41′25″N, 32°52′13″E

Valtio Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kantalahden piiri
Kunta Zelenoborski
Hallinto
  Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 20











Historia

Koudan pomorilaiskylä mainitaan Solovetskin luostarin asiakirjoissa 1500-luvun alussa. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa se oli Arkangelin läänin Kemin kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan keskus sekä suurehko merisatama, josta vietiin ulkomaille Koutajoen lohta, silliä ja puutavaraa. Koudanlahden saarilla toimi kolme sahalaitosta.[3][4]

Vuonna 1905 kylässä oli koulu, kirkko, kyytiasema, 85 taloa ja 325 asukasta. Koudan kuntaan kuului myös Knäsöin kylä.[5] Se rajoittui pohjoisessa Kantalahden, lännessä Oulangan ja etelässä Kiestingin ja Kieretin kuntiin sekä idässä Vienanmereen. Vuonna 1907 kunnassa oli 713 asukasta, joista 94 oli karjalaisia.[6]

1920-luvulla Kouta liitettiin kyläneuvostona Karjalan ASNT:n Kantalahden piiriin. Vuonna 1926 sen alueella oli 2 600 ja vuonna 1933 4 000 asukasta.[7][8] Vuonna 1938 Kantalahden piiri liitettiin Murmanskin alueeseen[9].

1950-luvulla Knäsöin vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Koutajoen niska padottiin ja Koutajärvelle kaivettiin uusi lasku-uoma pohjoisempana sijaitsevaan Knäsöinlahteen. Koutajoki saa nykyään alkunsa Serjakjärvestä, mutta ajoittain Koutajärven tekoaltaan vedet tulvivat jokea pitkin Koudan kylään.[10]

Nykypäivä ja nähtävyydet

Koudan kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä puutaloista, joissa on nykyään lähinnä kesäasutusta[4][11]. Kylään johtaa soratie sen länsipuolella kulkevalta Pietarin ja Murmanskin väliseltä M18-valtatieltä[12]. Kesäaikaan sieltä on linja-autoyhteys Zelenoborskiin[13].

Kylässä sijaitsee 1600-luvulla rakennettu Pyhän Nikolauksen kirkko, joka on ainutlaatuinen pohjoisen puuarkkitehtuurin muistomerkki ja valtakunnallinen suojelukohde. Sen vieressä seisoo vuonna 1705 pystytetty kellotapuli. Kylässä on säilynyt myös 1800–1900-lukujen vaihteen asuintaloja. Siellä toimii vuonna 1896 perustettu sääasema.[4][14]

Lähteet

Viitteet

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 110. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.3.2013).
  2. Tšislennost naselenija po polu po munitsipalnym obrazovanijam Murmanskoi oblasti na 14 oktjabrja 2010 goda po dannym Vserossijskoi perepisi naselenija murmanskstat.gks.ru. Arkistoitu 8.2.2016. Viitattu 28.3.2013. (venäjäksi)
  3. Generalnyi plan, s. 9.
  4. Kandalakša.org: Selo Kovda kandalaksha.org. Viitattu 28.3.2013. (venäjäksi)
  5. Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 188–189. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. Karjalan kirja, s. 828, 848. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  7. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan genealogia.fi. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 7.3.2013.
  8. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 13. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  9. Shema, s. 10.
  10. Generalnyi plan, s. 10, 19–21.
  11. Generalnyi plan, s. 36.
  12. Shema, s. 98.
  13. Generalnyi plan, s. 45.
  14. Generalnyi plan, s. 83–84.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.