Koulusurma

Koulusurma on oppilaitoksessa tai koulutusorganisaatiossa tapahtuva joukkomurha, jossa henkilö tuo koulurakennukseen lähitaisteluaseen, ampuma-aseen, pommin tai minkä tahansa muun taisteluvälineen ja käyttää sitä siellä muita henkilöitä vastaan. Joissakin tapauksissa tekijöitä on ollut enemmän kuin yksi. Tekijä on ensisijaisesti oppilaitoksen nykyinen tai entinen oppilas, mutta koulusurmaaja voi olla myös ulkopuolinen henkilö[1]. Usein surmaaja päättää tekonsa itsemurhaan, minkä vuoksi tapauksista on joskus käytetty myös nimitystä laajennettu itsemurha.

Koulusurman kohteiden valikoituminen on sattumavaraista erotuksena väkivallantekoihin, joiden motiivi on henkilökohtainen (esim. huumerikos, jengit, rakkaussuhde).[2]

Historia

Kouluun kohdistuneista, useita henkilöuhreja vaatineista tapauksista ensimmäinen on Charles Whitmanin teko Teksasin yliopistossa vuonna 1966.[3] Kouluampumisesta tuli yleinen termi vuosien 1997–1998 kouluissa tapahtuneiden ampumatapausten johdosta. Tekijät olivat Luke Woodham (Pearl, Mississippi 1.10.1997), Michael Carneal (West Paducah, Kentucky 1.12.1997), Joseph Colt (Stamps, Arkansas 15.12. 1997), Andrew Golden ja Mitchell Johnson (Jonesboro, Arkansas 24.3.1998), Andrew Wurst (Edinboro, Pennsylvania 24.4.1998) ja Kip Kinkel (Springfield, Oregon 21.5.1998).[4]

Koulusurmien taustoista

Koulusurma on tilastollisesti harvinainen ilmiö, jolle ei ole löydettävissä selittävää motiivia. Koulusurma rinnastetaan psykologisilta vaikutuksiltaan terrori-iskuun.[5]

Keskusrikospoliisin erikoistutkijan psykologian tohtori Helinä Häkkäsen mukaan koulusurmaajilla on kaksi yhteistä tekijää: syvä pettymys ja usko omaan ylivertaisuuteen. Pettymys voi kohdistua omaan itseen, ympärillä vaikuttaviin ihmisiin tai yhteiskuntaan. Sen sijaan koulukiusaaminen ei ole kaikkien tapausten yhteinen piirre. Häkkänen on profiloinut muun muassa Jokelan koulusurmaajan Pekka-Eric Auvisen.[6] Koulusurmaajan tekoon liittyy hänen vakava mielenterveytensä häiriö, vaikka tekijä käyttäytyy yleensä ennen tekoaan yhteisössä tavanomaisesti. Masennuksen, mediaväkivallan ja/tai huumaavien aineiden käytön katsotaan osittain lisäävän alttiutta väkivaltaisuuteen. Erakkoluonne on koulusurmaajilla harvinaista; tavallisempi on sosiaalisena pidetty yksilö, joka tuntee itsensä yksinäiseksi huolimatta sosiaalisesta toiminnastaan. Aseiden helppo saatavuus, psyykelääkkeiden käyttö tai yhteiskunnallinen syrjäytyneisyys ei yleensä lisää väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä. Koulukiusaaminen voi olla koulusurman motiivi mutta tavallisesti yhdessä useiden muiden syiden kanssa. Koulusurmaaja voi olla itse koulukiusaaja.[7]

Sosiaalipsykologian dosentin Atte Oksasen ja sosiologian dosentin Pekka Räsäsen mukaan on perusteltua väittää, että tapahtumien yksityiskohtainen käsittely ja erityisesti tekijöiden taustojen käsittely julkisuudessa saattaa rohkaista vastaavia tekoja suunnittelevia, ja että yhden maan tapahtumat lisäävät todennäköisyyttä vastaaviin tapahtumiin myös muualla. Koulusurmaajia yhdistää Oksasen ja Räsäsen mukaan lähinnä se, että he ovat miehiä, ja noin kaksi kolmasosaa heistä on kokenut vakavaa kiusaamista tai häirintää. Lisäksi Oksanen ja Räsänen mainitsevat yhdistäväksi tekijäksi sen, että monet koulusurmat tapahtuvat kylissä tai pikkukaupungeissa eivätkä suurissa metropoleissa. Koulusurmien taustalta voidaan heidän mukaansa hahmottaa usein kokonaisvaltaista syrjäytymistä. Tämä selittäisi osaltaan sitä, miksi koulusurmat tapahtuvat tyypillisesti pienillä paikkakunnilla. Suuret kaupungit tarjoavat runsaasti vaihtoehtoisia viiteryhmiä; pienillä paikkakunnilla näin ei aina ole.[8]

Koulusurmien ymmärtämistä vaikeuttaa median epätarkka uutisointi: teoille etsitään yhtä selittävää tekijää, kuten koulukiusaamista tai kostoa. Koulusurmien motiivit ovat monisyisiä.[9]

Lukumääristä

Koulusurmat ovat erityisen yleisiä Yhdysvalloissa[10]. Vuosina 2009--2018 Yhdysvalloissa tapahtui yhteensä 288 ampumalla tehtyä koulusurmaa, mikä oli 57 kertaa enemmän kuin kuudessa vertailumaassa yhteensä[10]. Toiseksi yleisimmin tapauksia ilmeni Meksikossa, jossa samalla aikavälillä tehtiin vain 8 koulusurmaa[10]. Vuosina 1999--2022 Yhdysvalloissa tehtiin 337 koulusurmaa, joissa menetti henkensä 185 ihmistä ja vammautui 369[11]. Tapausten määrä on kasvussa: vuonna 2021 Yhdysvalloissa tehtiin 42 koulusurmaa, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin[11].

Tapauksia

Suomessa

Euroopassa

Yhdysvalloissa

Lähteet
  • Langman, Peter: Kouluampujat: Miksi nuori tappaa?. Suomentanut Mika Tiirinen. Helsinki: BTJ Finland Oy Kustannus, 2009.

Viitteet
  1. Langman 2009, 16.
  2. Langman 2009, s. 16.
  3. Langman, s. 17–18.
  4. Langman, s. 18–19.
  5. Langman, s.17-18
  6. "Kouluampujia yhdistää syvä pettymys mutta ei kiusaaminen" Helsingin Sanomat. 24.09.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Arkistoitu 27.9.2008. Viitattu 24.9.2008.
  7. Langman, s. 20–35.
  8. Oksanen, Atte & Räsänen, Pekka: Pienet yhteisöt avainasemassa ennaltaehkäisyssä. Koulusurmia tulisi tarkastella yhteiskunnallisena ongelmana. Turun Sanomat, 20.3.2009, s. 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2009. [vanhentunut linkki]
  9. Langman, s. 20, 34-35.
  10. Chip Grabow and Lisa Rose CNN: The US has had 57 times as many school shootings as the other major industrialized nations combined CNN. Viitattu 26.5.2022.
  11. More than 311,000 students have experienced gun violence at school since Columbine Washington Post. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  12. Kouluammuskelu Kreikassa - kolme haavoittui
  13. Useita kuoli kouluammuskelussa Azerbaidzhanissa
  14. Moscow school shooting: Student held after killing two BBC News. 3.2.2014. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  15. Russia school shooting: Children and teacher killed in Kazan BBC News. 11.5.2021. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  16. Russia shooting: Gunman kills six at Perm University BBC News. 20.9.2021. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Muschert, Glen – Sumiala, Johanna (toim.): School Shootings: Mediatized Violence in a Global Age. Studies in Media and Communications, 7. Bingley: Emerald, 2012. ISSN 2050-2060. ISBN 978-1-78052-918-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.