Koukkupaini

Lajin juuret ovat Englannin Lancashiressa, mutta lopulta se kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-lukujen taitteen tienoilla etenkin erilaisissa karnevaalitilaisuuksissa, missä voimamiehet ja painijat ottivat haasteotteluita rahapanosta vastaan. Ottelusäännöissä voitto tapahtui joko luovutuksella (nivel- tai lihaslukolla) tai selätyksellä. Haasteotteluiden ja siirtolaisuuden myötä laji sai useita vaikutteita eri puolilta maailmaa perinteisistä painityyleistä.

Vuosisadan vaihteen aikoihin koukkupaini kohosi erityisen suosituksi yleisölajiksi ja tunnetut painijat, kuten amerikkalaiset Frank Gotch ja Martin "Farmer" Burns, bulgarialainen Dan Kolov, intialainen Great Gama sekä virolainen Georg Hackenschmidt ottelivat isoista rahoista.

Sittemmin koukkupainista kehittyivät nykyinen vapaapaini ja urheiluviihteen muoto showpaini.

Säännöiltään koukkupaini muistuttaa nykyajan lukkopainia, mutta siinä missä lukkopainin harjoittelussa pääpaino on brasilialaisen jujutsun kautta erityisesti tekniikassa, mattopainissa ja hyvän aseman eli position hakemisessa, josta pyritään saamaan vastustaja luovuttamaan, keskityttiin koukkupainissa jatkuvaan vastustajan kontrollointiin mm. erilaisten otteiden kautta. Lajin englanninkielinen nimitys catch tuleekin lancashirelaisesta "catch as catch can", joka voidaan kääntää suomeksi muotoon "ota kiinni mistä saat".

Nykyaikaan tultaessa catch-paini on ruvennut olemaan katoavaa kansanperinnettä, mutta viime aikoina suosiotaan kasvattaneiden vapaaottelun ja lukkopainin myötä on kiinnostus vanhoja, osin jo unohdettuja, painitekniikoita kohtaan jälleen noussut. Monet menestyneet vapaaottelijat kuten Kazushi Sakuraba ja Josh Barnett ilmoittavat päälajikseen catch-painin.

• Martin Burns: Lessons in Wrestling and Physical Culture (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomenkielinen blogiartikkeli: http://brianbasco.blogit.fi/catch-wrestling/%5Bvanhentunut+linkki%5D