Koukkelanjärvi

Koukkela-niminen talo on saattanut olla olemassa jopa 1200-luvulta asti.[3] Eräs oikeuden pöytäkirja tunsi talon tällä nimellä vuonna 1431.[4] Järven ja talon nimet olivat siten yhtä ja nimen la-päätteestä päätellen järvi nimettiin talon mukaan. Myöhemmin Koukkelasta kasvoi vireä kylä.[2]

Koukkelanjärvi oli noin kolme kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Kuivatuksessa paljastunut pohja on loivapiirteinen ja järvi oli siten verrattain matala. Vuonna 1431 järven nimeksi mainitaan "Koukela träsk", missä träsk-sanaa käytetään ruotsinkielessä matalien ja ruohottuneiden järvien nimissä.[4] Vielä vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järvi oli piirretty suuren kokoiseksi. Sen nimi kirjoitettiin "Kaukolajärvi" ja pohjoisessa ollutta kylää vastaavasti "Kaukola by". Järven itärannalla sijaitsi talo nimeltään "Kiveis" ja sen eteläkärjessä oli kylä nimeltään "Wiikais by". Järven rannoilla oli 1800-luvulla paljon niittyjä, metsää ja vähän peltoa.[5]

Koukkelanjärven järvenlaskut alkoivat 1700-luvun puolivälissä.[4] Pinnanlaskujen varhaisista vaiheista tiedetään hyvin vähän. Eräitä anomuksia järvenlaskusta on tiedossa. Vuonna 1907 talollinen Juho Setälä ja kumppanit hakivat järvenlaskulupaa "Koukkulanjärven" laskemiseksi. Myönteinen päätös annettiin seuraavana vuonna. Jatkotoimia varten on talollinen Vihtori Heikkilä toimittanut muiden puolesta anomuksia vuosina 1908, 1911 ja 1912.[6]

Runsasvetisen Härinänjoen luontaista uomaa laskettiin vielä 1930-luvulla Koukkelanjärven pohjoispään alapuolelta lapioimalla ja kalliota räjäyttämällä. Toisen kerran joen uomaa syvennettiin koneellisesti Puntarinojalta saakka vuosina 1947−1948 ja kolmannen kerran vuonna 1962. Perkausten takia uomassa ollut Kairitunjärvi ja Koukkelanjärvi ovat hävinneet eikä joessa pysy enää vesi korkealla.[7]

Ensimmäiset laskuhankkeet eivät tyhjentäneet koko Koukkelanjärven allasta, vaan tulvien takia tai sateisten kesien vuoksi vesi kohosi melko korkeallekin. Asukkaat kävivät silloin järvessä uimassa. Tätä tapahtui 1930-luvulla ja myöhemmin 1950-luvulla.[7] Koska sekä Helikonoja että Lamppeenjärvien ja Lapejärven yhteinen laskuoja laskivat Koukkelanjärveen, tuli vesien läpivirtausta varten kaivaa syvä oja. Tähän ojaan yhtyi lännestä samaan aikaan kuivatetun Vähäjärven laskuoja, jonka kautta myös Munikonjärvi ja Tuuranjärvi laskivat.

Järvenpohjan paljastunut maa oli turvetta ja liejua, joka ei alavana kuivunut ollenkaan. Maa jäi kuitenkin korkean sulfaattipitoisuuden vuoksi happamaksi, joten siinä viljeltiin enimmäkseen kauraa. Ensimmäiset kynnöt tehtiin telaketjutraktorin vetämillä auroilla, myöhemmin kantavammat maat kynnettiin hevosella ja nykyään traktorilla.[8] Järven kuivatuksen yhteydessä perustettiin laidunyhdistys. Siihen kuuluivat Koukkela, sen torpat ja muutama muu talo. Yhdistyksellä oli laidunmaata käytössään ja se hankki muullakin toiminnalla rahaa.[9][10]

• Järvinen, Jouko: Simulan suvun ja muitten kyläläisten elämää Vidilän kylässä ja ympäristössä, 2004