Kotor
Kotor (serb. Котор, kroatiaksi Kotor, ital. Cattaro, kreik. Ασκρηβιον, Askrèvion ja lat. Acruvium) on kaupunki ja kunta Montenegron lounaisosassa Adrianmeren ja siitä työntyvän Kotorinlahden rannalla. Kunta rajoittuu lännessä Bosnia ja Hertsegovinaan. Kotorin kuntaan kuuluvat Dobrotan, Risanin ja Perastin pikkukaupungit sekä monia pieniä asutuskeskuksia Kotorinlahden rannoilla. Dobrota ja Kotorin kaupunki muodostavat kuitenkin yhtenäisen kaupunkialueen.
| Kotor Котор Càttaro Acruvium Ασκρηβιον |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
 Kotorin sijainti Montenegrossa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Montenegro |
| Perustettu | 400-luku eaa. |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Marija Ćatović |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 335 km² |
| Väkiluku (2003) | 5 341 |
| – Metropolialue | 22 947 |
| – Väestötiheys metropolialue | 68,5 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 85330 |
| Suuntanumero(t) | +382 32 |
Väestö
Vuonna 2003 Kotorin alueella oli yhteensä 28 288 asukasta, joista asui varsinaisessa kaupungissa 5 341 (Dobrota mukaan luettuna 13 510) ja kunnassa 22 947.
Kansallisuudeltaan Kotorin asukkaista on montenegrolaisia 46,8 prosenttia, serbejä 30,91 prosenttia ja kroaatteja 7,67 prosenttia.
Kotorin kaupungin asukasluvun kehitys (Dobrota mukaan luettuna):
- 10 780 (3. maaliskuuta 1981)
- 12 903 (3. maaliskuuta 1991)
- 13 510 (1. marraskuuta 2003)
Historia
Kotor mainitaan ensimmäisen kerran 168 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin se tunnettiin nimellä Acruvium, Ascrivium, tai Ascruvium ja se kuului Rooman Dalmatian provinssiin. Keisari Justinian rakennutti linnoituksen Acruviumin yläpuolelle vuonna 535. Tämän linnoituksen ympärille kehittyi todennäköisesti uusi kaupunki, sillä 900-luvulla Konstantinos VII mainitsee Alemman Cattaron. Saraseenit ryöstivät kaupungin vuonna 840.
Vuonna 1002 kaupunki kärsi vaurioita Bulgarian miehitettyä sen ja seuraavana vuonna Bulgarian tsaari Samuil antoi kaupungin Serbialle. Paikalliset asukkaat kuitenkin nousivat kapinaan yhdessä Ragusan kaupungin kanssa. Kapinointi loppui vasta vuonna 1184, jolloin heille myönnettiin vapaavaltion arvo ja muita etuja kuten säilyttää tasavaltalainen hallinto, oikeuteen tehdä sopimuksia ja käydä sotia. Dominikaani- ja fransiskaanimunkit perustivat kaupunkiin luostarit 1200-luvulla.
1300-luvulla Cattaro (kuten kaupunkia tuolloin kutsuttiin) kilpaili kaupankäynnissä läheisen Ragusan tasavallan kanssa, mikä ärsytti Venetsian tasavaltaa. Serbian valtakunnan romahdettua 1389 ja jouduttua Ottomaanien haltuun Kotor jäi ilman suojelijaa. Pian tämän jälkeen sen valloitti ensin Venetsian tasavalta ja sitten Unkarin kuningaskunta. Vuonna 1420 kaupunki siirtyi uudelleen Venetsialle.
Kotor oli ottomaanien piirittämä vuosina 1538 ja 1657, vuonna 1572 kaupungissa riehui musta surma ja vuosina 1563 ja 1667 kaupunki kärsi vaurioita maanjäristyksissä.
Campo Formion sopimuksella Kotor siirtyi Venetsialta Habsburgien hallitsemalle Itävallalle vuonna 1797. Mutta vuonna 1805 Kotor luovutettiin Pressburgin sopimuksella Italian kuningaskunnalle, joka oli tuolloin Ranskan keisarikunnan vasallivaltio. Todellisuudessa Kotorissa piti tuolloin kuitenkin valtaa Venäjän laivaston päällikkö Dmitri Senjavin. Venäläisten lähdettyä vuonna 1810 Kotor liitettiin Ranskan keisarikunnan Illyrian provinssiin.
Vuonna 1814 Kotor palautettiin uudelle Itävallan keisarikunnalle Wienin kongressissa. Kotorilaiset ja muut Itävallan vallan alla olevat montenegrolaiset yritettiin saada Itävallan armeijan palvelukseen, mikä johti kahteen kapinaan vuosina 1869 ja 1881. Näistä ensimmäisessä Itävalta joutui perääntymään, mutta palautti valtansa jälkimmäisessä.
Ensimmäisessä maailmansodassa Kotorissa käytiin taisteluita Itävalta-Unkarin ja montenegrolaisten välillä. Vuonna 1918 kaupunki liitettiin Jugoslavian kuningaskuntaan ja tuolloin kaupungista alettiin käyttää nimeä Kotor. Vuonna 1945 alue tuli kuulumaan Jugoslavian kuuluvaan Montenegron sosialistiseen tasavaltaan ja Jugoslavian hajottua 1990-luvun alussa se tuli kuulumaan Serbian ja Montenegron valtioliittoon.
Aina 1900-luvun alkuun asti enemmistö Kotorin ja sen ympäristön asukkaista oli kroaatteja ja toinen merkittävä ryhmä oli serbit. Nykyisin kroaattien määrä on laskenut huomattavasti, ja enemmistön muodostavat montenegrolaiset. Kotor on kuitenkin edelleen Kroatian katolisen kirkkoon kuuluvan Kotorin hiippakunnan pääkaupunki.
Matkailu
Kotor on merkittävä matkailukohde Montenegrossa. Kotorin vanhakaupunki on yksi Adrianemeren rannikon parhaiten säilyneistä, ja se on kuulunut vuodesta 1979 ainakin toistaiseksi Unescon Maailmanperintöluetteloon, mutta Unesco varoittaa, että se voi pudota luettelosta viime aikojen rakennustoiminnan vuoksi.[1] Kaupungin nähtävyyksistä mainittakoon Pyhän Tryphonin katolinen katedraali (rak. 1166) ja antiikin aikaisen linnoituksen jäänteet 4,5 kilometriä kaupungista. Svetin Đorđen ja Gospa od Škrpijelan pienet saaret Perastin pikkukaupungin edustalla Kotorin kunnan alueella ovat myös matkailijoiden suosiossa.
Myös kaupungin vilkas yöelämä houkuttelee matkailijoita. Vanha kaupunki on täynnä pubeja, ravintoloita ja kahviloita, ja Kotorissa on myös suosittuja yökerhoja. Myös Kesäkarnevaalit keräävät tuhansittain matkailijoita. Rantalomakohteena Kotor ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, sillä rannat ovat huonoja, mutta Budvan rivieralle on kuitenkin vain puolen tunnin matka.
Liikenne
Kotorista pääsee muihin Montenegron rantakaupunkeihin Adrian valtatietä pitkin, joka jatkuu Kroatian puolelle. Sisämaahan Herceg Novin suuntaan johtaa myös tie. Lisäksi Cetinjen kaupunkiin johtaa vanha tie. Tivatin lentokenttä on vain viiden kilometrin päässä.
Lähteet
- Joko Kotor on pilalla?. Iltalehti 22.5.2017
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kotor Wikimedia Commonsissa
Matkaopas aiheesta Kotor Wikivoyagessa (englanniksi)
