Kotisairaala

Kotisairaala on potilaan kotona, hoivakodissa tai palvelutalossa tapahtuvaa terveydenhoitoa, jonka tavoite on tuottaa sairaalatasoista hoitoa. Se toimii ympärivuorokautisesti. Kotisairaalan antamaa hoitoa varten tarvitaan lääkärin lähete. Sen tavoittena on lyhentää sairaalahoidon kestoa. Potilaan tule itse haluta kotiin ja hänen tulee selviytyä päivittäisistä toiminnoista sekä tarvittaessa lisäavun hälyttämisestä itse, läheisten tai tukipalveluiden avulla.[1] Sen hoidon piiriin eivät sovellu muistamattomat, sekavat potilaat tai potilaat, joilla on päihdeongelma. Potilaille turvataan tarvittaessa pääsy vuodeosastohoitoon, jos kotona ei pärjää.[2]

Potilasryhminä voivat olla esimerkiksi infektiopotilaat, haavapotilaat, vaikeasti sairaat lapsipotilaat sekä saattohoitopotilaat. Kotisairaalassa työskentelee lääkäreitä ja sairaanhoitajia sekä alan opiskelijoita.[3]

Itä-Suomen yliopiston professori Raimo Pöyhiä hieman liioitellen arvioi, että sairaaloissa annetaan jatkossa vain tehohoitoa, tehdään leikkauksia ja hoidetaan synnytyksiä. Hänen mukaansa kaikki muu voidaan tuoda kotiin arvioi Pöyhiä Helsingin Sanomissa 5. helmikuuta 2023 julkaistussa artikkelissa. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella sairaala- sekä hoivapaikkoja karsitaan ja viedään hoitoa potilaiden koteihin. Vastaavia hankkeita on käynnissä noin puolessa hyvinvointialueita. Tämän toivotaan vähentävän menoja sekä hoitajien tarvetta. Kotisairaala tuo säästöjä perinteiseen sairaalaan verrattuna. Kotisairaalassa toimitaan usein hoitajien osaamisen varassa eikä potilas aina tapaa lääkäriä kertaakaan. Lääkärin tulee kuitenkin olla hoitajien tavoitettavissa aina. Suurimmat kulut kotisairaalassakin muodostuu henkilöstöstä. Jos hoitaja tapaa potilaan kotisairaalassa kolme kertaa vuorokaudessa, ovat kulut yhtä suuret kuin sairaalassa annetussa hoidossa. Jos käyntejä on taas vähemmän, on hoito halvempaa kuin sairaalassa. Tärkein potilasryhmä kotisairaalassa ovat potilaat, joilla käydään antamassa suonensisäistä antibioottihoitoa esimerkiksi keuhkokuumeen tai ruusuinfektion vuoksi. Australiassa ollaan eniten löydetty uusia potilasryhmiä kotisairaalahoidon piiriin. Yksi potilasryhmä siellä ovat syöpäpotilaat, joilla on verenmyrkytys. Näitä potilaita hoidetaan Australiassa kotona, koska sairaalassa he voisivat altistua uusille infektioille. Myös saattohoidon määrää kotisairaaloissa on lisätty. Tätä hoitoa potilaat ovat arvostaneet. Kansainvälisissä tutkimuksissa potilaiden näkökulmasta kotia on pidetty vapaana ja terapeutisena ympäristönä verrattuna sairaalaan. Viranomaiset eivät ole juuri saaneet kotisairaaloita koskevia valituksia. Kodit ovat ammattilaisille haasteellisia toimintaympäristöjä. Siellä hoitaja joutuu laittamaan oman persoonansa likoon ja hän joutuu itse hallitsemaan ajan käyttöään. Hoitajat ovat kotisairaaloissa motivoituneita työn itsenäisyyden ja haasteellisuuden johdosta. Pöyhiän mukaan sairaaloita on aiemminkin kadonnut. Tästä esimerkkinä Pöyhiä nostaa psykiatristen sairaaloiden sekä tuberkuloosisairaaloiden verkoston purun.[4]