Kotitietokone

Kotitietokone tai kotimikro on vanhahtava käsite, jolla tarkoitetaan etenkin 1980-luvulla suosittuja edullisia ja pienikokoisia mikrotietokoneita ja henkilökohtaisia tietokoneita, joita myytiin pääasiassa tavallisiin koteihin. Koneita markkinoitiin paitsi peli- ja harrastuskäyttöön, myös hyötykäyttöön.[1][2] Yksi merkittävimmistä eroista ammattikäyttöön ja kotikäyttöön markkinoitavissa tietokoneissa on ollut niiden hinta, mutta ero on hämärtynyt tekniikan kehittyessä ja hintojen laskiessa.

Commodore 64C.

1970-luvulla kotitietokoneet olivat usein rakennussarjoista koottavia. Tunnettu tällainen kone oli Altair 8800 (1975). Suomessa merkittävä oli kotimainen Telmac (1977).

Vuonna 1977 julkaistiin kolme merkittävää kotitietokonetta, "vuoden 1977 kolmikko": Commodore PET, TRS-80 sekä Apple II.[3] Kotikäyttöön markkinoidut tietokoneet yleistyivät myös yrityskäytössä hyötyohjelmien kuten VisiCalc julkaisun myötä.[4]

Merkittävä muutos kotitietokoneiden myötä oli ihmisten ajattelutavassa ja suhtautumisessa tietokoneisiin: tietokoneet eivät enää rajoittuneet vain tietojenkäsittelyyn suurissa organisaatioissa.[5] Kotitietokoneiden hintasota laski merkittävästi tietokoneiden hintoja.[6]

Tyypillisessä kotitietokoneessa oli näppäimistö ja keskusyksikkö rakennettu samaan koteloon, ja näyttölaitteena käytettiin lähes aina televisiota, harvoin videomonitoria. Tallennusvälineenä oli yleensä C-kasetti tai levyke, jota käsittelevä asema oli joko ulkoinen lisälaite tai kuului kiinteästi keskusyksikköön. Tavallisimpia suorittimia olivat 8-bittiset MOS 6502 ja Zilog Z80 sekä 16/32-bittinen Motorola 68000. 8-bittisissä kotimikroissa käyttöjärjestelmän komentoliittymän virkaa toimitti yleensä BASIC-tulkki. Useissa malleissa oli tyypillistä perustoimintojen toteuttaminen ulkoisten laajennusyksiköiden kautta, esimerkkinä levykeasema.

1980-luvulla tyypillinen ohjelmointikieli oli BASIC, joskin konekieli oli tehokkaampaa. Aikakauden tietokonealan lehdissä oli koodilistauksia, jonka kautta pystyi opettelemaan ohjelmointia.[7]

TRS-80 Color Computer ja laajennukset.

Koska markkinoilla oli useita keskenään yhteensopimattomia kotitietokonemalleja, kiistelivät niiden käyttäjät usein omien laitteidensa paremmuudesta. Esimerkiksi Amigan käyttäjät naljailivat Atari ST -käyttäjille ja päinvastoin. Tämäntyyppisiä kiistoja on kutsuttu konesodiksi.

1980-luvun puolivälissä kotitietokoneiden kysyntä Britanniassa romahti.[5]

Ammattikäyttöön tarkoitetut IBM PC -yhteensopivat kloonikoneet yleistyivät kotikäytössä 1980-luvun lopulla hintojen laskiessa.[8] IBM PC:n etu Applen tietokoneisiin nähden oli kolmansien osapuolien mahdollisuudet kehittää ja myydä ohjelmistoja alustalle.[9] Samaan aikaan neljännen sukupolven pelikonsolit yleistyivät. Kotimikroaikakauden voidaan katsoa päättyneen merkittävän kotitietokonevalmistajan Commodoren konkurssiin vuonna 1994.

Kotitietokoneiden pelejä ja muita ohjelmia voidaan ajaa myös nykyisin käytetyissä tietokoneissa emulaattoriohjelmien avulla.