Kotilokuku

Linnun pituus oli 50–55 cm. Se oli yläpuolelta tummansininen, rinnasta valkoinen ja vatsasta oranssi. Jalat olivat pitkähköt, nokka vahva ja sininen pyrstö oli pitkä.

Kotiolokukusta on ainoastaan 13 havaintoa luonnosta pyydystetyistä yksilöistä, joista 11 pyydystettiin vuosien 1827 ja 1834 välillä. Pariisin luonnonhistorialliseen museoon tallennetut kaksi yksilöä ovat molemmat Chevalier J.A. Bernierin ampumia. Lajin alun perin vuonna 1827 kuvannut Coenraad Jacob Temminck tutki nimenomaan vuonna 1827 Pariisiin saatua yksilöä. Valtaosa yksilöistä, mahdollisesti kaikki, on pyydystetty Nosy Borahan (Ile de Sainte-Marie) saarelta, joka sijaitsee Madagaskarin itärannikon edustalla. Epävarmoja havaintoja on myös Madagaskarin pääsaarelta. Viimeinen varma havainto eli pyydystetty yksilö on vuodelta 1834. Pariisin lisäksi museoyksilöitä on Leidenissa, Englannin Tringissä, New Yorkissa, Philadelphiassa, Harvardissa ja Madagaskarin Tananarivessa . Laji katsotaan sukupuuttoon kuolleeksi, koska sitä ei etsinnöistä huolimatta ole enää tavattu.

Sukupuuton syitä lienevät joko Nosy Borahan kokonaan uudelleen metsittäminen 1800-luvulla tai mustarotan invaasio saarelle. Mustarottia tosin lienee saarelle tullut merirosvojen mukana jo 1600-luvulla. Myös paikallisten asukkaiden suorittama metsästys, sekä näyttävän höyhenpuvun että ravinnon takia, on saattanut heikentää kantaa. Kissat alkoivat lisääntyä vasta 1800-luvun kuluessa.

Nosy Borahan alkuperäinen sademetsä.

Kotilokuku ei ollut pesäloinen kuten useimmat muut käkilinnut, vaan pesi ilmeisesti itse rakentamaansa pesään.

Kotilot, mistä laji on saanut nimensä useilla kielillä.

• Naturalis (sisältää kolmiulotteisen valokuvan täytetystä yksilöstä (englanniksi)