Kosti Pollari

Pollarin vanhemmat olivat maanviljelijä Jaakko Pollari ja Anna Passi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Aili Susanna Iso-Somppin kanssa. Hän kävi kansakoulun. Hän kävi armeijan aseupseerikurssin Kuopiossa vuonna 1918.[1][2]

Jääkäripataljoona saapuu paraatista Libaussa kesällä 1917. Joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania.

Pollari työskenteli maanviljelijänä Kauhavalla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]

Pollari astui Suomen Valkoisen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918. Hänet ylennettiin aliupseeriksi sen jälkeen kun hän oli vannonut sotilasvalan ja allekirjoittanut palvelusitoumuksensa. Takaisin Suomeen hän palasi jääkärien etujoukon mukana Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin aluksi komppanianpäälliköksi Virtain pataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Porin rykmentin II pataljoonan 6. komppanian päälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Vaskivedellä, Kurussa, Muroleessa, Teiskossa, Viljakkalassa, Ylöjärvellä, Tampereella ja Vammalassa. Vammalan taistelun jälkeen hän koulutti noin viikon ajan Punkalaitumen suojeluskuntaa.[1][2]

Pollari siirrettiin sisällissodan jälkeen 4. heinäkuuta 1918 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Valkoisen kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 17. elokuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmenttiin. Armeijasta hän erosi 28. helmikuuta 1919 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön 7. helmikuuta 1919 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kauhavan suojeluskuntaan, jossa hän palveli 15. maaliskuuta 1924 saakka. Hän toimi tuona aikana myös sotilasohjaajana Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirissä 1. kesäkuuta - 31. joulukuuta 1920 välisen ajan. Myöhemmin hän työskenteli maanviljelijänä Kauhavalla.[1][2]

Pollari osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä 45. Kuormastokomppaniassa ja Osasto Haapaveden komentajana Jalkaväenkoulutuskeskus 5:ssä. Jatkosodan puhjettua hän toimi niin ikään kuormastokomppanian päällikkönä ja osallistui sotatoimiin Uhtualla. Vuonna 1942 hänet vapautettiin sotapalveluksesta. Sotien jälkeen hänet pidätettiin asekätkennästä. Hänet on haudattu Kauhavalle.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 7. helmikuuta 1918 Vänrikki 30. toukokuuta 1918 Luutnantti 1938		Vapaudenristi 4. lk. (1918 ja 1940) Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.