Kosteusvaurioindikaattorit

Kosteusvaurioindikaattori viittaa mikrobikasvustoihin, joita tavataan yleisesti rakennusten kosteus- ja homevaurioiden yhteydessä. Kosteusvaurioihin on liitetty muun muassa seuraavia mikrobisukuja:

Kosteusvauriomikrobeja sisäkatossa.

Actinobacteria; Acremonium; Aspergillus; Chaetomium; Fusarium; Stachybotrys; Trichoderma. Kaikissa näissä mikrobisuvuissa tiedetään myös esiintyvän myrkyntuottokykyisiä kantoja.[1] Kantojen myrkyllisyyttä tutkitaan esimerkiksi sian siittiötestien avulla.

Toksisia, kosteusvaurioiden yhteydessä tavattuja mikrobeja

Streptomyces griseus on yleinen kosteusvaurioiden yhteydessä tavattu aktinobakteeri, joka kykenee tuottamaan valinomysiiniä. Kosteusvauriorakennuksista eristetty ja laboratorio-oloissa kasvatettu kanta on osoittautunut erittäin solumyrkylliseksi. Valinomysiinin solumyrkyllisyys perustuu solujen mitokondrioiden tuhoamiseen.[2]

Bacillus cereus tuottaa kereulidia, joka muistuttaa rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan valinomysiiniä. Tämän bakteerin tuottama myrkkyaine tunnetaan myös ruokamyrkytysten yhteydestä ympäri maailman.

Stachybotrys chartarum on maailman tutkituimpia sisätilahomeita. Se tuottaa useita toksiineja.

Bacillus amyloliquefaciens tuottaa amylosiinia, erittäin toksista solumyrkkyä.

Trichoderma longibrachiatum on yleinen kosteusvaurioihin liitetty homesieni. Se tuottaa pieniä peptidejä, jotka imeytyvät elimistön kudoksiin ja soluihin, tuottaen kaliumia ja natriumia läpäiseviä nanokanavia. Nanokanava voi oikosulkea eliöiden omia elintärkeitä natriumia tai kaliumia kuljettavia ionikanavia, jotka säätelevät esimerkiksi sydän-, hengityselin- ja hermosolujen toimintaa ohjaavia viestintäjärjestelmiä.[3][4][5]

Oireilu ei ole luotettava indikaattori sisäilman laadusta

Monien suomalaistutkimusten mukaan usein oireilu ei paljon kerro siitä, onko rakennuksen sisäilma huonoa vai ei, vaan se varmistuu vain tutkimalla rakennusta. Ihmiset myös yhdistävät oireensa esimerkiksi kouluun yhtä lailla riippumatta siitä, pahenevatko oireet koulussa vai eivät.[6]

Katso myös

Lähteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.