Kostjonkin kulttuuri

Kostjonkin kulttuuri (vanh. Kostenkin kulttuuri, Kostjonkin–Avdejevon kulttuuri; ven. Костенковско-авдеевская культура) oli nykyisen Ukrainan alueella vallinnut kivikautinen, jääkauden aikainen mammutinmetsästäjien kulttuuri noin 26 000–12 500 vuotta sitten.

 

Mammutinluinen työkalu Kostjonkin kulttuurista.

Kivikautisten metsästäjien jäljiltä on löydetty mammutinluusta tehtyjä neuloja, naispatsaita ja majojen jäänteitä. Mammutin luuta käytettiin monipuolisesti: tarve-esineisiin, rakennusaineena ja polttoaineena, mutta vain kivestä tehhtiin terätyökaluja. Kostjonkin seuduilla on monia kurumaisia jokilaaksoja, joihin metsästäjät ajoivat mammuttilaumoja. He rakensivat monentyyppisiä asumuksia, muun muassa kupumaisia, mammutinluilla tuettuja majoja alueilla, joissa ei ollut puuta, sekä puista pitkiä talomaisia majoja. Myös on löydetty lihavia alastomia naisia esittäviä kuvia, venuspetsaita[1]. On löydetty noin 30 000 vuotta vanha neula, mikä viittaa siihen että Kostjonkin ihmisillä oli nahasta tehdyt, ommellut vaatteet. Kostjonkin kukoistus alkoi noin 25 000 BP. Joissain Kostjonkin haudoissa kuolleilla on yllään luuhelmillä koristettu takki. Kostjonkin kulttuuri kytketään myös Willendorfin naispatsaslöytöihin Kostjonkin–Willendorfin kulttuuriksi 30 000–20 000 vs, jonka tuottamat patsaat muistuttavat itäistä Gravette-tyyliä. Näin Kostjonki kuului laajaan Gravetten tyyliseen, jääkauden kylmintä vaihetta edeltävään kulttuurialueeseen.

Etelä-Venäjän tasangon mammutinmetsästys loppui noin 12 500 kalenterivuotta sitten,[2] kun mammutit kuolivat alueelta sukupuuttoon.

Kostjonkin keihäänkärjet

Kaksipuolisesti iskettyjen keihäänkärkien on väitetty muistuttavan paleointiaanien Clovisin kärkiä. Erään lähteen mukaan Kostjonki I:stä on löydetty kaksipuolisesti iskettyjä, pitkiä ja tasaperäisiä, hieman Clovisin kärkiä muistuttavia kärkiä Aurignacin kulttuurin ajoilta. Tämä viittaa siihen, että kaksipuolisesti isketyt, hienosti työstetyt piikivikärjet olisivat Solutrén traditiota vanhempia. Samantyyppisiä laakerinlehtikärkiä on löydetty Kostjonki IV:sta Gravetten ajoilta.[3] Laakerinlehtimäisiä, tosin ei aivan täysin loppuun työstettyjä kärkiä on löydetty myös Kostjonkin–Telmanskajan ylemmästä kerrostumasta.

Idempää Permin läheltä Byzovajasta ajalta noin 29 000–28 000 vuotta sitten on löydetty ellipsimäisiä, laakerinlehtimäisiä, pienehköjä, melko litteitä veitsiä tai kärkiä, jotka saattavat muistuttaa Itä-Siperian kärkiä.[4]. Läheisen Garhin ylemmästä kerrostumasta on löydetty leveäkantaista kolmiota muistuttavia Streletskajan kulttuurin tyyppisiä kärkiä.

Arotundran asutusvaiheet

Ukrainan arotundra toimi "asutuspumppuna", jossa lämmin jääkauden vaihe loi kasvillisuudelle hyvät olosuhteet. Se salli riistaeläinten ja väestön levittäytymisen pohjoiseen, kun taas kylmä vaihe pakotti ne siirtymään etelään. Arotundran jokilaaksot oli asutettu 24000-20000 [5] ja noin 17000-16000 vuotta sitten[6] alkaen[7][8]. Välissä oli luultavasti 2000-3000 vuotta kestänyt kylmä vaihe, jolloin asutus joko väheni huomattavasti tai hävisi kokonaan[9]. Arotundran tasankojen väestö muutti etelään tai tuhoutui[7]. Kylmän huippu oli noin 20000-18000 BP [10]. Monia asutuspaikkoja on kuitenkin ajoitettu kylmään kauteen 19000-16000 BP[6]. Eräiden tietojen mukaan Itä-Euroopan tasangon keskiosa olisi ollut autioimmillaan 18000-16000 BP[10], mihin ajoituksia on tuhatta vuotta kohden puolet-kolmasosa lämpimän ajan ajoituksista. Erityisen harvaa asutus olisi ollut 18000 ja 16000 BP[11]. Tämä perustuu ajoituksiin, joista ei voi tehdä paikkojen vähyyden takia suoria johtopäätöksiä. Myös vanhempien radiohiiliajoitusten epätarkkuus vaikeuttaa tulosten analysointia[10].

Ukrainan arotundralla käytiin kauppaa, Donjoen laaksoon kulki piikiveä 150 km;n päästä, ja Dneprin ja Desnan asutuksiin kulki kaupan välityksellä Mustan meren kotiloita 600 km:n päästä etelästä. Desnan jokilaaksoon kuljetettiin myös meripihkaa 200 km:n päästä[12]. Tämä kertoo joko liikkuvasta elämäntavasta niukkatuottoisella arotundralla[12] tai kaupasta.

Geenitutkimukset

20–25-vuotiaana kuollut soikeaan kuoppaan sikiöasentoon haudattu mies kantoi äitilinjan haplorytyyppiä U2.[13] U on Euroopan vanhin haplotyyppi.

Kostjonkin kulttuurin edeltäjiä alueella
  • Streletsin kulttuuri vallitsi 36 000–26 000 BP (40 000–25 000). Sille on tyypillistä pieni kolmiomainen, kaksipuolinen nuolenkärki, jossa kovera ura. Kärki on tehty kaksipuolisesti, tarkasti iskemällä. Myöhemmässä Streletsin kulttuurissa tehtiin luusta työkaluja ja patsaita.
  • Spitsynin kulttuuri, 40 000–30 000: ornamenttikirjailuja, hautauksia, luutyökaluja.
  • Gorodtsovin kulttuuri, 30 000–25 000: keskipaleoliittisia muistuttavia luutyökaluja Kostjonkissa ja Borštšovessa.

Katso myös

Lähteet
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Desolate Landscapes - Ice age in Eastern Europe, John F Hoffecker., Rutgers University Press 2002, ISBN 0-8135-2991-3 cloth , ISBN 0-8135-2992-1 pbk

Viitteet
  1. Hoffecker 2002, s. 234. Alkup. lähde Efimenko 1958, s. 349
  2. Mannerjäätikön sulamisen seuraukset 14.1.2008. Mauri Rastas. Viitattu 16.3.2008.
  3. Maailman taide: Vanha taide, s. 20.
  4. Pavlov Pavel Yu.. The earliest stages of colonization of the north of Eurasia: The North-East of Europe in the Paleolithic period. Ural branch of RAS. Arkistoitu 1.10.2007. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  5. Hoffecker 2002, s. 207, 202, 200.
  6. Hoffecker 2002, s. 200.
  7. Fagan 2008, s. 65.
  8. Hoffecker 2002, s. 228.
  9. Hoffecker 2002, s. 226-
  10. Hoffecker 2002, s. 226.
  11. Hoffecker 2002, s. 201, alkup Sinitsyn et al 1997, 47-66, 29-38-
  12. Fagan 2008, s. 66.
  13. BBC News - DNA analysed from early European news.bbc.co.uk. Viitattu 25.10.2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.