Kosmidionin taistelu

Sulttaani Bayezid I hävisi Ankaran taistelun Timur Lenkille 1402 ja joutui Timuridien dynastian vangiksi. Bayezidin neljä poikaa aloittivat kamppailun vallasta ja kymmenen vuotta kestänyt Osmanien interregnumina tunnettu sisällissota puhkesi veljesten välille 1403. Alun yhteenottojen jälkeen Anatoliassa vallitsi pattitilanne, joka kesti 1405–1410. Valittu sulttaani Mehmed lähetti Musan pienen armeijan kanssa Mustanmeren kautta Traakiaan, josta tämä saattoi hyökätä Süleymanin alueille kaakkois-Euroopassa. Süleyman marssi joukkoineen Traakiaan kohtaamaan Musan. Seurasi lyhyt mutta verinen yhteenotto, jossa Süleymanilla oli alkuun etulyöntiasema.

Taistelu mainitaan kolmessa Bysantin lyhytkronikassa. Bulgarialainen kronikoitsija Konstantin Kostenetsilainen ja Bysantin kreikkalainen Khalkokondyles kertovat taistelusta yksityiskohtaisemmin, kun taas Mehmed Çelebin teoista veljesten sisällissodassa yleensä värikkäästi kuvaileva turkkilainen aikalaiskronikka Ahval kertoo Kosmidionin tapahtumista niukemmin. 1900-luvun italialainen historioitsija Elpidio Mioni esittää, että taistelu olisi tapahtunut tarkalleen Kaligarian portin (turk. Egri Kapısı) edessä.[1]

Ennen taistelua käytiin juonitteluja. Bysantin keisari Manuel II Palaiologos tuki Süleymania ja yritti houkutella veljesten setäpuolia Stefan ja Vuk Lazarevićia loikkaamaan Süleymanin puolelle. Vuk Lazarević vaihtoikin leiriä taistelun aattona, mutta Serbian despootti Stefan Lazarević jäi ilmeisesti Musan puolelle.[1]

Bysantilla oli suuri vaikutus taistelun ratkeamiseen, sillä taistelu käytiin Kosmidionin esikaupunkialueella Kultaisen sarven lähellä aivan Konstantinopolin muurien edustalla. Paikasta oli näköetäisyys Blakhernain keisarilliseen palatsiin. Konstantin Kostenetsilaisen mukaan Süleymanin joukot vyöryivät muurien porteista Musan kimppuun. Alkuun Musan joukot aiheuttivat raskaita tappioita Süleymanille, mutta taistelu kääntyi, kun Süleyman lähetti muutaman sadan miehen vahvuisen osaston iskemään Musan leiriin. Taistelu oli hyvin verinen ja jätti ruumiita kasoittain lojumaan Konstantinopolin edustan kentille ja rannoille. Raskas taistelu päättyi viimein Süleymanin voittoon. Konstantin Kostenetsilaisen mukaan ratkaisevin tekijä oli se, että taistelun aikana moni Musan vasalleista loikkasi vastustajan puolelle. Pettynyt Musa vannoi vielä tappavansa Vuk Lazarevićin ja antavansa tämän maat Stefanille.[1]

Taistelun jälkeen Musa pakeni Bulgariaan, jossa hän sai tukea yhä uskollisilta valakialaisilta liittolaisiltaan. Hän keräsi uuden armeijan ympärilleen samaan aikaan kun Süleyman otti Edirnen uudelleen haltuunsa. Seuranneiden kuukausien aikana Süleymanin ja Musan armeijat ottivat yhteen useita kertoja taisteluissa Serbian ja Bulgarian hallinnasta.[1]

Kuvitus Konstantinopolin muureista 1400-luvun lopulta.

• Dimitris J. Kastritsis: The Sons of Bayezid: Empire Building and Representation in the Ottoman Civil War of 1402–1413. BRILL, 2007. ISBN 9004158367.