Melonta

Melonta on vesillä liikkumisen muoto, jossa liikutaan melan avulla kanootilla tai kajakilla. Avokanoottia melotaan tyypillisesti yksilapaisella ”inkkarimelalla”, kajakkia kaksilapaisella. Kajakkeja on yksiköitä ja kaksikoita sekä kilparadalla nelikoitakin. Avokanootteja on sooloja, kaksikoita ja suurempia aina usean hengen miehistökanootteihin asti. Melontaa harrastetaan vapaa-ajan liikuntamuotona, retkeilynä ja kilpaurheiluna.[1]

Melontaa kanootilla
Melojia Suomi Meloo -melontatapahtumassa vuonna 2004

Vapaa-ajan melonta

Retkimelonta on patikointiin tai vaellukseen verrattavissa oleva liikuntamuoto. Retkimelojat melovat yleensä meressä, koskissa, järvissä tai joissa, tavoitteenaan retkeily ja maisemien katselu. Retkimelontaa voi harrastaa sekä kajakilla että avokanootilla.

Suomessa on kolme retkimelonnan nauhareittiä: Retkimelojien Sinivalkonauha eli koko merenrannikko, Saaristonauha Kotkasta Kastelhomaan sekä sisävesien Vuoksennauhan kolme eri reittiä (säännöt retkimelojien sivuilla). Sinivalkonauhan on melonut yli 120 melojaa Suomessa. Ruotsin rannikolla on Blågula band ja Tanskan rannikolla Punavalkonauha. Nämä kumpikin kulkevat koko merirannikon.

Kuntomelonta on kuntoilumuoto, jossa melotaan sileillä vesillä yleensä erityisillä kuntokajakeilla.

Koskipuljaus tai koskimelonta on myös vauhdikas vapaa-ajan laji. Siinä on myös useita kilpalajeja, jotka näet alla kilpailukohdassa. Koskimelontaa harrastetaan koskissa, jotka on luokiteltu koskiluokkiin I-VI helpoimmasta vaikeimpaan. Koskimelojan varusteisiin kuuluu aina kypärä.

Kanootit ja kajakit ovat eri olosuhteissa melko erilaisia. Tyypillisesti koskessa tarvitaan suunnanmuutoksia, jolloin kanootit ja kajakit ovat lyhyytensä ja pohjan kaarevuuden ansioista ketterämpiä kuin esimerkiksi meriretkeilyssä, jossa kuljetaan kapeilla ja suuntavakailla välineillä. Koskessa tarvitaan myös tukevia kajakkeja tai kanootteja ja näin ollen ovat yleensä levämpiä. Olosuhteet vaikuttavat myös melan valintaan.

Kilpamelonta

Ratamelonta on kilpalaji, jossa melotaan melontaradalla kilpaa toisia kilpailijoita vastaan. Käytettävät kajakit ovat erittäin kapeita ja kiikkeriä. Melottavat matkat ovat olympialaisissa 200, 500 ja 1 000 metriä. Ratamelonnassa melotaan yksin, kahdestaan tai nelistään. Kajakkimelat ovat erityisesti ratamelontaan kehitettyjä ”kuppimeloja”.

Maratonmelonta on melonnan kestävyyslaji. Melonta tapahtuu luonnon vesissä, mutta ratamelontakaluston kaltaisella kalustolla.

Koskimelonta

  • Koskipujottelu on pujottelua pitkin koskeen merkittyä rataa. Laji on alppihhihtäjien keksimä ja koskipujottelussa onkin porttiesteitä slalompujottelun tapaan. Portteja on 18-25, joista osa lasketaan vastavirtaan. 250-400 metriä pitkä rata lasketaan kaksi kertaa.[2]
  • Koskisyöksy (engl. White Water Racing) on koskessa määrätyn matkan melomista myötävirtaan mahdollisimman nopeasti. Lajissa toimitaan yksinkertaisesti eli kilpailijat lähetetään yksitellen ja vain aika ratkaisee. Koskisyöksyssä on kaksi muotoa, klassinen rata ja sprinttikilpailu. Klassisessa kilpailussa rata lasketaan yhden kerran. Sprinttikilpailussa 400-800 metriä pitkä rata lasketaan kahteen kertaan. Kansainvälisissä koskisyöksykilpailuissa kosket ovat vähintään III-koskiluokassa.[3]
  • Boatercross on melko uusi nopeasti suosiotaan kasvattava koskimelonnan kilpailumuoto. Boatercrossissa koskeen merkattu rata melotaan neljän kilpailijan erissä. Nopeiten radan puhtaasti kiertänyt on voittaja. Boatercross on vauhdikas ja jännittävä laji jossa kontaktit kilpailijoiden välillä ovat yleisiä.

Kanoottipoolo on tyypillisesti uima-altaassa tai luonnon veteen merkityllä kentällä pelattava joukkuelaji. Tavoitteena on saada pallo vastapuolen maaliin.

Surfski-melonta on yleensä trooppisissa olosuhteissa tapahtuvaa avomerimelontaa. Surfskikajakki on ulkoisilta mitoiltaan hyvin paljon ratakilpakajakin kaltainen. Suurin ero on kuitenkin siinä, että surfskikajakissa ei istuta sisällä vaan päällä. Laji on suosittu erityisesti Havaijilla, Australiassa ja Etelä-Afrikassa. Lajin arvostetuin kilpailu on Havaijilla vuosittain melottava Molokai.

Freestylemelonta on lajina vauhdikas ja vaatii harrastajaltaan hyvän fysiikan lisäksi loistavan kordinaation. Freestylemelonnassa tehdään erilaisia vertikaali- ja horisontaalitason liikkeitä koskessa aalloissa ja stoppareissa. Laji on kehittynyt nopeasti ja samalla varusteet ovat muuttuneet. 90-luvulla rodeo-melonnasta alkunsa saanut laji on kehittynyt nopeasti ja nykyään laji pitää sisällään huiman määrän erilaisia freestylemelontaliikkeitä.

Kanoottipurjehdus on purjehtimista kanootilla.

Melonnassa Suomella on ollut olympialaisissakin menestystä, esimerkkinä Helsingin olympialaisten kultamitalistit 1952, Sylvi Saimo, Thorvald Strömberg, Yrjö Hietanen ja Kurt Wires, sekä Barcelonan olympialaisissa 1992 kultaa voittanut Mikko Kolehmainen. Jenni Honkanen sijoittui myös hyvin Ateenan olympialaisissa 2004.

Melontaturvallisuus

Melontaturvallisuuden neuvottelukunnassa on jäseniä melontaa harrastavista järjestöistä ja melontaturvallisuuteen liittyvistä viranomaistahoista. Neuvottelukunta kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja muutoin tarvittaessa. Melontaturvallisuuden neuvottelukunta on Suomen Kanoottiliitto ry:n esityksestä antanut ohjeen melonnan turvallisuudesta[4] 24.4.2002. Turvaohjetta on tarkennettu Suomen Melontakouluttajat ry:n esityksestä 9.11.2012.

Melonnan turvallisuus kasvaa, kun jokainen meloja käyttää kelluntaliiviä. Olennainen turvallisuustekijä on kanootin tai kajakin kelluvuus: vedellä täytettynäkin sen tulee pysyä pinnalla. Luonnonvesillä meloessa turvallisuutta lisää käsitys omasta ja melontaseurueen taidoista ja jaksamisesta, perusvarusteet kuten riittävä vaatetus ja suojautuminen auringolta sekä esimerkiksi vesipullon ja pienten eväiden pito matkassa. Taukoja kannattaa pitää ennen kuin väsyy, niin palautuminen on nopeampaa. Haasteita kannattaa lähestyä asteittain: ensin kokeilla lyhyttä lenkkiä, sitten puolen päivän ja päivän. Melontaretkeily kannattaa myös aloittaa lyhyemmistä yhden kahden yön reissuista ja venyttää matkoja kun kunto ja osaaminen antavat myöten. Yksinmelomisessa on omat riskinsä - yksinkertainenkin ongelma kuten melan pudottaminen voi muuttua hankalaksi tilanteeksi yksin. Seurassa meloessa hyvä turvallisuussääntö on, että jokainen tarkkailee ajoittain muita ryhmän jäseniä: ovatko kaikki koolla puhe- tai vähintään huutoetäisyydellä ja jaksavatko tai pärjäävätkö kaikki olosuhteissa. Melonta on myös olosuhdelaji, sää, aallokko, tuuli ja muu vesiliikenne vaikuttavat nopessti olosuhteisiin. Koskaan ei ole turhaa jäädä maihin, jos olosuhteet tai seurueen kyky selvitä niistä arveluttavat (Lähde: Vesille kajakilla).

Katso myös

Lähteet
  • Melontaturvallisuuden neuvottelukunnan päätökset 2012
  • Melonnan kilpailusääntöjä. Suomen melonta- ja soutuliitto. Viitattu 23.5.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Lind - Soikkeli - Saarto: Vesille kajakilla. Tammi 2012 (loppuunmyyty, mutta kirjastoissa tarjolla)

Viitteet
  1. Melonta lajina Suomen melonta- ja soutuliitto. Arkistoitu 18.6.2014. Viitattu 23.5.2014.
  2. Kanoottipujottelu 2022. Suomen melonta- ja soutuliitto ry. Viitattu 12.5.2022.
  3. Koskisyöksy-WWC 2022. Suomen melonta- ja soutuliitto ry. Viitattu 12.5.2022.
  4. ohje melonnan turvallisuudesta. Suomen melontakouluttajat. PDF. Viitattu 3.12.2017.

    Aiheesta muualla
    • Peltsin melakoulu: Pakarajumppa ja huiliminen kajakissa
    • Peltsin melakoulu: Rannasta lähteminen huonolla kelillä
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.