Koskikara

Koskikara (Cinclus cinclus) on kottaraisen kokoinen pulleahko varpuslintu, joka sukeltaa ravintonsa virtaavista vesistä.

Koskikara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Vaarantunut [2]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Koskikarat Cinclidae
Suku: Koskikarat Cinclus
Laji: cinclus
Kaksiosainen nimi

Cinclus cinclus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Koskikara Wikispeciesissä
  Koskikara Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Koskikara on keskimäärin 20 senttimetriä pitkä.[3] Koskikara on valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Siivet ovat lyhyet ja lento suoraviivaista. Se syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään.

Levinneisyys

Koskikarat pesivät Euroopan pohjoisimmissa osissa ja muuttavat etelämmäksi sulapaikkoihin talveksi. Suomessa pesii 250–300 paria, mutta talvehtii 5 000 – 10 000 yksilöä, jotka tulevat lähinnä Pohjois-Norjasta ja Koillis-Venäjältä. Koskikara esiintyy harvalukuisena Lapissa ja kiertelevänä Etelä- ja Keski-Suomessa[3].

Lisääntyminen
Cinclus cinclus

Koskikara tekee puolipallon muotoisen pesänsä kallionkoloon tai sillan rakenteisiin, munia tulee 4–6 kappaletta maalis–huhtikuussa ja ainakin etelämpänä poikueita ehtii kasvaa kaksi tai kolme kesässä. Koskikaralle voi tehdä pöntön, jonka etureuna jätetään avoimeksi kynnyslistaa lukuun ottamatta. Pönttö kiinnitetään lähelle virtaavaa vettä esimerkiksi siltaan tai kallionseinämään.

Ravinto

Koskikara pyydystää vedestä ja kaivelee pohjakivien alta vesihyönteisiä, kotiloita, äyriäisiä, nilviäisiä ja kalanpoikasia.

Erityistä

Koskikara on Norjan kansallislintu. Viroksi sen nimi on ”vesipapp”, sillä linnun väritys muistuttaa papin tummaa pukua lipereineen. selvennä. Myös tieteellisen nimen ”cinclus” tarkoittaa pyhää.

Koskikara.

Lähteet
  1. BirdLife International: Cinclus cinclus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
  3. Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 190. WSOY, 2000.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.