Kosketus

Kosketus on ihmisten tai eläinten välinen fyysinen kontakti, joka aiheuttaa yleensä tuntoaistimuksen mutta ei kipua. Koskettelu on tärkeää esimerkiksi pienen lapsen ja äidin välisessä suhteessa sekä aikuisten romanttisissa suhteissa. Koskettelun yleisyys ja hyväksyttävyys vaihtelee paljon kulttuureittain.

Aviopari koskettelee toisiaan muun muassa ylläpitääkseen läheisyyttään.

Erilaisia tapoja koskettaa ovat esimerkiksi kädestä kiinnipitäminen, kättely, halaaminen, paijaaminen, suuteleminen ja eläimillä sukiminen.

Käyttöyhteyksiä

Lapsen ja äidin suhteessa

Ihminen alkaa saada kosketussignaaleja jo kohdussa äitinsä sydämenlyöntien kautta. Syntymän jälkeen vauvan ja äidin välinen kosketus on hyvin tärkeä osa heidän suhdettaan, ja ihminen saakin lapsuudessaan paljon enemmän kosketusta kuin myöhemmin. Kosketus voimistaa lapsen ja äidin suhdetta, se antaa vauvalle turvallisuuden tunnetta, ja se vaikuttaa niin myönteisten kuin kielteistenkin tunteiden syntyyn. Äiti voi esimerkiksi tehdä lapsen iloiseksi taputteluleikeillä tai varoittaa lastaan koskemasta johonkin puristamalla lasta yhtäkkisesti.[1]

Vauvan koskettelu on tärkeää vauvan kehityksen kannalta, sillä se rauhoittaa lasta ja mahdollisesti sitä kautta auttaa aivojen kehitystä. Liian vähän kosketusta saaneiden lasten on todettu kärsivän muista useammin ongelmista käyttäytymisessä, tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Tätä ongelmaa on esiintynyt joskus etenkin orpokodeissa, joissa lapsia ei ole kosketeltu.[2]

Joissain maissa järjestetään vauvanhierontakursseja, joilla äitejä opetetaan silittelemään ja pitelemään vauvojaan.[3]

Romanttisessa suhteessa

Romanttisessa suhteessa kosketus on hyvin tärkeä läheisyyden ylläpitäjänä ja viestijänä. Suhteessa kosketus etenee asteittain käsien pitelystä halaukseen, suuteluun ja lopulta seksuaaliseen kontaktiin. Pariskunta koskettelee toisiaan eniten avioliiton alkuvaiheissa, jonka jälkeen koskettelu alkaa vähentyä. Pitkään naimisissa olleen parin osapuolet koskettelevat toisiaan tyypillisesti yhtä usein.[1]

Tervehtimisessä
Kättely on yleensä hyväksyttävä tapa koskettaa vierasta.

Kädenpuristus on yleinen tapa tervehtiä toista. Puristustavalla voi viestiä tiettyjä tunnetiloja, kuten hallitsevuutta/alistuvuutta, varmuutta/epävarmuutta, innostusta/innottomuutta tai ulos-/sisäänpäinsuuntautuneisuutta.[1]

Terapiana

Hierontaterapialla on havaittu myönteisiä vaikutuksia syöpäpotilaiden olon parantamisessa. Terveille ihmisille on ainakin Irlannissa järjestetty "halailujuhlia", joiden tarkoituksena on parantaa elämänlaatua.[3]

Kulttuurinen vaihtelu

Koskettelu on yleisempää lämpimän ilmaston maissa kuin kylmän ilmaston maissa. Tämän on arveltu johtuvan ehkä siitä, että lämpimässä ihmiset paljastavat enemmän ihoa kosketeltavaksi kuin kylmässä. Toinen teoria on auringonvalon vaikutus mielialaan.[1]

Uskonnollisten ihmisten on todettu koskettelevan toisiaan vähemmän kuin ateistien ja agnostikkojen.[1]

Kosketuksen aistiminen

Ihmisellä on eriytyneitä kosketushermosyitä eli CT-hermosyitä. Ne ovat vastuussa kosketuksen havaitsemisesta, ja ne myös välittävät hellien ja hitaiden silitysten ja kosketusten tunnemerkityksiä. Nämä hermosyyt reagoivat parhaiten kädenlämpöiseen kosketukseen, joten ne ovat erityisen herkkiä ihmiskosketukselle. Autistisilla lapsilla CT-hermosyyt reagoivat eri tavalla kuin muilla lapsilla, mikä saa heidät kokemaan toisten ihmisten kosketuksen epämukavana.[3]

Vaikutus

Miellyttävä koskettaminen laukaisee muutoksen ihmisen aivojen endorfiinijärjestelmässä. Tutkimuksen mukaan ihmisen opioidijärjestelmä reagoi kosketukseen sitä voimakkaammin, mitä enemmän hänellä on läheisiä ihmissuhteita.[4]

Kosketusta käytetään usein lohduttamiseen. Lempeä kosketus lisää oksitosiinihormonin eritystä, mikä saa aikaan luottamuksen ja kiintymyksen tunnetta. Tämän vuoksi ihmiset usein hyväilevät itseään eri tavoin rauhoittaakseen itseään. Itsensä hieronnan on todettu hidastavan pulssia ja alentavan stressihormoni kortisolin määrää.[1]

Toista koskettamalla ihminen voi saada tietoa kosketuksen kohteen mielentilasta. Kosketukseen reagoimisen tapa voi paljastaa esimerkiksi onko ihminen rentoutunut vai kireä, avoin vai varautunut.[1]

Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että pienetkin kosketukset ovat tuottaneet tarjoilijattarille suurempia juomarahoja sekä saaneet ihmisiä ostamaan enemmän tai auttamaan avunpyytäjiä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että urheilussa joukkuetovereiden välisten kosketusten määrä alkukaudella korreloi joukkueen menestyksen kanssa myöhemmin kauden aikana.[1]

Paljon toisia kosketteleva ihminen mielletään ystävällisenä ja läheisenä persoonana. Tämän vuoksi paljon koskettelevat lääkärit, opettajat ja managerit saavat parempia arvioita kuin vähän koskettelevat.[1]

Paljon koskettelevat ihmiset saattavat saada kielteisiä reaktioita kosketustensa kohteilta, ja joskus koskettelu koetaan ahdisteluksi. Hyväksyttävimmät paikat koskettaa toista ovat hartiat, käsivarret, kädet ja selkä. Kosketuksen hyväksyttävyyteen vaikuttaa myös kosketuksen laatu, kesto, voima ja olosuhteet kuten samanaikainen katsekontakti tai tapahtumapaikka. Nopea kosketus koetaan harvemmin ahdisteluksi kuin silitys. Koskettelun hyväksyttävyys riippuu myös yksilöstä, kulttuurista ja sukupuolesta.[1]

Eläinten välinen sukiminen
Paviaanit ja muut kädelliset sukivat usein toisiaan.

Jotkin yhteiskuntia muodostavat eläimet, kuten simpanssit ja muut kädelliset, sukivat toisiaan. Sukiminen lisää oksitosiinin tuotantoa, ja koskettelemalla toisiaan eläimet pitävät yllä sosiaalisia suhteitaan niin sukulaisiinsa kuin muihinkin lauman jäseniin.[5]

Lähteet
  1. Rick Chillot: The Power of Touch Psychology Today. 11.3.2013. Viitattu 17.7.2019.
  2. Katherine Harmon: How Important Is Physical Contact with Your Infant? Scientific American. 6.5.2010. Viitattu 17.7.2019.
  3. Kosketuksen voima Valitut Palat. Viitattu 17.7.2019.
  4. Kosketuksella on ihmiselle huumaava vaikutus Mieli. Suomen Mielenterveys ry. Viitattu 17.7.2019.
  5. The benefits of social grooming 23.1.2013. Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 17.7.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.