Korvasieni

Korvasienen itiöemät ovat hyvin epäsäännöllisen muotoisia.

Korvasienen lakki on punertavan-, suklaan- tai mustanruskea, ontto, epäsäännöllisen muotoinen ja poimuttunut aivojen tai tippaleivän tavoin.[2][3][4][5] Lakin reuna on usein laidoilta jalkaa vasten sisäänpäin kääntynyt.[5] Sen koko vaihtelee muutamasta sentistä aina noin 15 senttiin asti, tukevan ja lyhyen jalan paksuus on yleensä noin puolet lakista. Väriltään jalka on vaaleanharmaa tai likaisen valkoinen, ja sisältä jalka on lokeroinen. Malto on vaaleaa, vahamaista, haurasta ja ohutta. Sienen tuoksu on omalaatuinen, voimakas ja miellyttävä.

Korvasieni kasvaa verraten yleisenä hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen hiekkapohjaisissa kangasmetsissä. Etelämpänä korvasientä on tavattu yleisenä vuoristoseutujen metsistä, kuten Keski-Euroopan Alpeilta[7] sekä Pohjois-Amerikasta Kaskadeilta ja Sierra Nevadasta.[8] Eteläisimmät esiintymät on löydetty Meksikosta[9] ja Turkista.[10]

Yleisimmin korvasieni kasvaa havupuiden, kuten männyn ja kuusen seuralaisena, mutta toisinaan sienen isäntälajina saattaa olla haapa tai jalot lehtipuut.[11] Korvasieni viihtyy parhaiten rikkoutuneesta maastosta, kuten ajourilla, polkujen varsilla, hiekkakuoppien reunoilla, kulotetuilta kankailla tai eläinten sorkkien jäljissä. Oivallisia paikkoja ovat esimerkiksi pari-kolme vuotta vanhat hiekkapohjaiset mäntykankaiden hakkuuaukeat, joiden maa on kuorittu, sekä harjujen reunat, joissa kasvaa mäntyä, katajaa ja kanervaa ja joiden läpi kulkee polku tai ajoura.[12][2][4][5][3]

Suomessa korvasieni kasvaa koko maassa. Useimmista metsäsienistä poiketen korvasienen kasvuaika ajoittuu kevääseen ja alkukesään: Etelä- ja Keski-Suomessa korvasienet ilmestyvät maan pinnalle huhti–toukokuussa ja Pohjois-Suomessa kesäkuussa, tosin maan eteläosissa sieniä voi löytyä vielä kesäkuussakin ja Lapissa heinäkuussakin. Pohjois-Suomessa korvasienisadot ovat melko tasaisia, mutta etelässä korvasieni on oikullinen ja hyviä satovuosia on vain toisinaan.[12]

Korvasienen satoa voi yrittää lisätä rikkomalla maata ja lisäämällä selluloosapitoista ainetta, kuten sanomalehteä. Kuoppa peitetään hiekalla. Satoa saattaa tulla jo seuraavana keväänä tai viimeistään kolmen vuoden päästä, jos lainkaan.[5][13][12]

Metyylihydratsiini (CH₃N₂H₃), myrkyllinen aineenvaihduntatuote.

Tuore korvasieni sisältää gyromitriinia, joka on hengenvaarallinen solumyrkky. Se on lämpöä ja kylmyyttä kestävä, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen yhdiste. Väärin valmistetun tai keittämättömän korvasienen syöminen aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Ei tiedetä, kuinka suuri määrä korvasientä riittää aiheuttamaan myrkytyksen, mutta siihen vaikuttaa oleellisesti se, onko kyse raaoista vai puutteellisesti käsitellyistä sienistä. On kuitenkin arvioitu, että gyromitriinin LD₅₀-arvo ihmiselle olisi 20–50 mg/kg, mikä vastaa 400–1 000 grammaa tuoreita korvasieniä.[14][15]

Gyromitriini hajoaa elimistössä ja muodostaa metyylihydratsiinia, joka on varsinainen myrkytyksen aiheuttaja. Metyylihydratsiini vaikuttaa keskushermostoon ja haittaa B₆-vitamiinin normaaleja toimintoja. Lisäksi myrkky vaurioittaa maksaa ja ruoansulatuskanavaa, harvemmin munuaisia.[16] Gyromitriinin on todettu olevan myös syöpäriskiä lisäävä karsinogeeni. Gyromitriinimyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, oksentelu, vatsakipu, väsymys ja kova ripuli, joka voi olla veristä. Myös neurologiset oireet, kuten huimaus, heikotus ja silmävärve ovat mahdollisia. Oireet alkavat tyypillisesti 5–8 tunnin kuluttua syömisestä, mutta oireeton aika voi olla jopa 36 tuntia. Ilman sairaalahoitoa potilas saattaa kuolla muutaman päivän sisällä.[14]

Jos puutteellisesti käsiteltyjä korvasieniä on syöty ateriaksi tai raakaa sientä on maistettu vähäinen määrä, kerta-annos lääkehiiltä saattaa riittää. Oireetonta ja lievästi vatsaoireista potilasta voidaan seurata kotona. Mikäli potilaalla on neurologisia oireita tai voimakkaita suolisto-oireita, myrkytys vaatii sairaalahoitoa. Mikäli potilas on syönyt ateriaksi raakoja tai esimerkiksi suoraan pannulla paistettuja korvasieniä, tilanne vaatii aina sairaalahoitoa vaikkei oireita olisi ehtinyt kehittyä. Hoitona on kerta-annos lääkehiiltä ja mahdollisesti myös mahan tyhjennys, ellei potilas ole jo oksentanut useita kertoja. Korvasienen myrkyille ei ole varsinaista antidoottia. Myrkytyksen neurologiset oireet muistuttavat isoniatsidin aiheuttamia oireita, joten niiden hoitoon on käytetty B₆-vitamiiniruiskeita.[14]

Vaikka korvasientä pidetään tuoreena tappavan myrkyllisenä, Suomesta tunnetaan vain kaksi korvasienen aiheuttamaa kuolemantapausta. Ne ovat vuosilta 1949 ja 1953, ja molemmissa tapauksissa lapsi oli syönyt käsittelemätöntä korvasientä.[17]

Korvasieniä torilla

Myrkyllisyydestään huolimatta korvasieni on yksi kaikkein herkullisimmista suomalaisista ruokasienistä. Siinä on hieno ja tunnistettavan vahva aromi ja ravunlihaa muistuttava koostumus.[18] Korvasieni kuului perinteiseen kauppasieniluetteloon 1. heinäkuuta 2012 asti, ja sen jälkeen se on kuulunut Eviran (sittemmin Ruokaviraston) ylläpitämään suositeltujen ruokasienien luetteloon.[19] Suomessa korvasieniä myydään sekä raakoina että esikäsiteltyinä; raakoina myytävissä korvasienissä täytyy lain mukaan aina olla mukana varoitusteksti ja käsittelyohjeet.[20]

Korvasieniä syödään Suomen lisäksi lähinnä Venäjällä. Keski-Euroopan maissa korvasientä pidetään yleensä syötäväksi kelpaamattomana myrkkysienenä, eikä Ruotsissakaan sitä ole enää suositeltu syötäväksi esikäsiteltynäkään sitten vuoden 1996.[21][22][23]

Suomalainen kemian professori Heikki Pyysalo tunnettiin korvasienitutkimuksistaan. Nykyiset korvasienen käsittelyohjeet on luotu Pyysalon tutkimusten pohjalta.

• 
  Nuori korvasieni.
• 
  Vanhempia korvasieniä.
• 
  Tuoreita korvasieniä myynnissä. Esillä on lain edellyttämä varoitusteksti sekä esikäsittelyohje.
• 
  Korvasienikastiketta kasvisten kera.
• 
  Korvasienen itiöitä mikroskooppikuvassa.

• Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Korvasieni (Gyromitra esculenta) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luontoportti: Korvasieni (Gyromitra esculenta)
• MushroomExpert: Gyromitra esculenta (englanniksi)