Korvameduusa

Korvameduusa (Aurelia aurita) on Pohjois-Atlantissa ja Itämeressä esiintyvä yleinen meduusalaji, ainoa Suomen vesillä säännöllisesti tavattava meduusa.[4] Korvameduusa on peto, jonka pääasiallinen ravinnonlähde on eläinplankton.[5] Ihmiselle korvameduusa on vaaraton.

Korvameduusa
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Meduusat Scyphozoa
Lahko: Kiekkomeduusat Semaeostomeae
Heimo: Ulmaridae
Suku: Aurelia
Laji: aurita
Kaksiosainen nimi

Aurelia aurita
(Linnaeus, 1758)[2][3]
Synonyymit
  • Aurelia coerulea von Lendenfeld, 1884[3]
Katso myös

  Korvameduusa Wikispeciesissä
  Korvameduusa Commonsissa

Ulkomuoto ja aistit

Korvameduusan tunnistaa helposti sen uimakellossa olevista neljästä vaaleanpunaisesta renkaasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Uimakello on läpikuultava, ja sen alapuolella suun ympärillä on neljä suuliuskaa, joissa on poltinsoluja. Itämeren korvameduusoiden halkaisija on yleensä 5–15 cm,[5] mutta se voi kasvaa jopa 20-senttiseksi.[4]

Meduusojen rakenne on yksinkertainen, mutta ne kykenevät aistimaan valoa, painovoimaa, kosketusta, kemiallista hajua ohi uivista eliöistä (kemoreseptori), äänenpaineaaltoja, tärinää, hydrostaattista painetta ja suuntaa. Ne aistivat myös veden suola- ja happipitoisuutta ja voivat välttää niille epäsuotuisia oloja ja pysytellä parin metrin päässä rantakallioista.[6] Korvameduusat näyttävät hakeutuvan kohti meren pintaa päivisin ja laskeutuvan öisin.[7]

Levinneisyys

Aurelia-suvussa on keskenään hyvin samannäköisiä lajeja, ja niiden levinneisyyksien kartoittaminen on siksi vaikeaa. Ilmeisesti Aurelia aurita on levinneisyydeltään subarktisen Atlantin valtameren ja Euroopan pohjoisten merten laji,[8], kun taas Tyynenmeren koillisosassa esiintyy Aurelia labiata -laji.[9]

Korvameduusat voivat elää valtamerissä –6...+31 °C:n lämpötilassa. Optimaalinen lämpötila on 9–19 °C. Ne viihtyvät vähäsuolaisissa merissä, joissa esiintyy merivirtoja.[7]

Lisääntyminen

Korvameduusat lisääntyvät suvullisesti kesällä. Niiden meduusavaihe yksineuvoinen, eli naaras- ja koirasmeduusat ovat erikseen. Naaras voi tuottaa jopa miljoona toukkaa, jotka ovat 0,1–0,6 mm kokoisia. Toukat kiinnittyvät merenpohjan kiviin ja niistä kehittyy polyyppeja, joista kuroutuu suvuttomasti uusia vapaasti uivia meduusayksilöitä.[7][4]

Rannalle ajautuneita korvameduusoita.

Ekologia

Korvameduusat ovat osa meren makroplanktonia.

Korvameduusat ja ihminen

Korvameduusat voivat haitata kalankasvatusta. Kesällä 2010 korvameduusalautta tappoi kaupallisen lohikasvattamon kaloja Irlannin länsirannikolla. Korvameduusojen poltinsiimat vahingoittavat lohen kiduksia ja saavat aikaan kidusvaurioita vielä suoran kosketuksen loppumisen jälkeenkin.[10] Toisaalta tutkimuksissa on Aurelia-meduusoita myös käytetty kalankasvatuksessa Stephanolepis cirrhifer -viilakalojen ravintona.[11]

Korvameduusoita on esillä monissa yleisöakvaarioissa, kuten Helsingin Sea Lifessä. Niitä voi myös hankkia lemmikiksi yksityiseen akvaarioon[12]. Korvameduusan lähisukulaisia käytetään ruoanlaittoon Vietnamissa, salaatteihin tai keittoihin.[13]

Lähteet
  1. Risto Väinölä: Korvameduusa – Aurelia aurita Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Aurelia aurita (TSN 51701) itis.gov. Viitattu 9.5.2012. (englanniksi)
  3. Species details - Aurelia aurita Catalogue of Life 30th April 2012. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. Korvameduusa Itämeriportaali. 18.5.2010. Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 1.5.2012.
  5. Eija Rantajärvi, Juha-Markku Leppänen / MTL: Meduusat leijuvat Suomenlahdella ja Saaristomerellä Itämeriportaali. 2.9.1998. Suomen ympäristökeskus (SYKE), Ilmatieteen laitos (IL) ja ympäristöministeriö (YM). Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 1.5.2012.
  6. David J. Albert: What's on the mind of a jellyfish? A review of behavioural observations on Aurelia sp. jellyfish. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 9.6.2010, 35. vsk, nro 5, s. 474–482. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  7. Matveev, I. V., Adonin, L. S., Shaposhnikova, T. G., Podgornaya, O. I.: Aurelia aurita – Cnidarian with a prominent medusiod stage.. J. Exp. Zool, 11.11.2011, 318B. vsk, nro 1, s. 1–2. doi: 10.1002/jez.b.21440. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  8. M.N. Dawson: Macro-morphological variation among cryptic species of the moon jellyfish, Aurelia (Cnidaria: Scyphozoa). Marine biology, 2003, 143. vsk, nro 2, s. 369–379. Springer-Verlak. M.N. Dawson. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  9. Gershwin, Lisa-Ann: Systematics and biogeography of the jellyfish Aurelia labiata (Cnidaria: Scyphozoa). Biological Bulletin, Elokuu 2001, 201. vsk, nro 1, s. 104–119. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  10. Baxter EJ, Sturt MM, Ruane NM, Doyle TK, McAllen R, et al.: Gill Damage to Atlantic Salmon (Salmo salar) Caused by the Common Jellyfish (Aurelia aurita) under Experimental Challenge. Plos One, 7.4.2011, 6. vsk, nro 4. doi:10.1371/journal.pone.0018529. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  11. Y. Miyajima, R. Masuda, A. Kurihara, R. Kamata, Y. Yamashita and T. Takeuchi: Juveniles of threadsail filefish, Stephanolepis cirrhifer, can survive and grow by feeding on moon jellyfish Aurelia aurita. Fisheries Science, 2011, 77. vsk, nro 1, s. 41–48. DOI: 10.1007/s12562-010-0305-8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  12. Jellyfish Tanks & Accessories Jellyfish Art. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  13. Jellyfish for dinner anyone? ABC Brisbane. 21.6.2007. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.