Kortteli
Kortteli on katualueiden rajoittama kaupungin tai (asuin)alueen osa.[1] Kaavoitetulla alueella kortteli on pienin katujen rajaama yhtenäinen rakennettu tai rakennettavaksi tarkoitettu alue, joka käsittää yhden tai useamman tontin. Ruutukaava-alueilla korttelit ovat tyypillisesti suorakaiteen muotoisia.
Sanan alkuperä
Sana kortteli johtuu latinan sanasta quartus, joka merkitsee neljäsosaa. Keskiajalla monet kaupungit jakautuivat neljään kaupunginosaan. Sen vuoksi sanan eri muunnelmat useissa kielissä, esimerkiksi ranskan quartier, tarkoittavat edelleenkin kaupunginosaa, vaikka niitä monissa kaupungeissa on enemmänkin. Tukholmassa sanaa (ruots. kvarter) käytettiin jo 1700-luvulla tarkoittamaan katujen rajoittamaa aluetta, ja seuraavalla vuosisadalla se omaksuttiin samaan merkitykseen Suomessakin.[2] Englannissa, varsinkin amerikanenglannissa samassa merkityksessä käytetään sanaa block.
Helsingin keskusta-alueen vanhat korttelit on 1800-luvulla nimetty eläinten ja kasvien mukaan. Kaupungin muissa osissa korttelit on pelkästään numeroitu.
Muita yhteyksiä
- "Korttelipoliisi" tarkoittaa lähipoliisia
- "Kortteliralliksi" kutsutaan nuorison ajanviettotapaa, jossa ajoneuvoilla (yleensä autoilla) ajellaan näennäisen päämäärättömästi kortteleita ympäröiviä katuja pitkin
- "Kortteli" pituusmitta = 14,8 cm.
- "Kortteli" tilavuusmitta = 0,327 litraa.
Lähteet
- MOT Kielitoimiston sanakirja © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy
- Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970