Korttajärvi
Korttajärvi [2][1] on Keski-Suomessa Jyväskylässä Puuppolassa sijaitseva järvi.[2][1]
| Korttajärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Jyväskylä (Puuppola) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue (14.29) |
| Laskujoki | Laahajoki Alvajärveen [1] |
| Järvinumero | 14.292.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 94,4 m [1] |
| Rantaviiva | 4,499 km [2] |
| Pinta-ala | 44,118 ha [2] |
| Suurin syvyys | 12,5 m [1] |
| Saaria | ei saaria [1] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
Järven pinta-ala on 44 hehtaaria, se on 1,8 kilometriä pitkä ja 650 metriä leveä. Se on pitkänkapean muotoinen ja vain järven keskikohta on ilmoitetun levyinen. Järven etelärannasta kohoaa Laahanmäen rinteet. Mäki kohoaa 45 metrin korkeuteen. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Se on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Siinä on kaksi syvännettä, missä järven eteläpäässä on 12,5 metriä ja keskiosassa 10,2 metriä syvää. Järven rantaviivan pituus on 4,5 kilometriä ja sen rannat ovat puoliksi peltomaata ja metsämaata. Järven ympäristön asutus on Puuppolan haja-asutusta, mutta valuma-alueella on tiheämpiäkin asuinalueita. Järven itäpuolelta sen ohittaa valtatie 4, josta haarautuu järveä kiertäviä kyläteitä. Niitä ovat yhdystie 16709 ja seututie 630 sekä etelässä Sakarinmäen ja Laahanmäen ylittävä kylätie. Järven eteläpäässä sijaitsee uimaranta [3].[2][1][4][5]
Historiaa
Korttajärven synty
Viime jääkauden loppuvaiheen aikana, kun seutu oli jo jäätiköstä vapaa, järviallas oli Itämeren veden peitossa. Alue muodosti Ancylusjärven erään lahden, joka muuttui matalammaksi maankohoamisen edistyessä. Kun Ancylysjärven vedenpinta oli laskenut Muinais-Korttajärven järvialtaan laskukynnyksen tasolle, kuroutui järvi erilleen Ancylusjärvestä 430 vuodeksi (noin 7590–7160 eaa.). Tämä Muinais-Korttajärvi ei ole täysin oikeutettu nimitys, sillä muinainen allas on sisältänyt muidenkin nykyisten järvien alueita. Näitä ovat esimerkiksi Alvajärvi, Ykshaukinen ja Lehesjärvi. Myös Muinais-Päijänne kuroutui erilleen Ancylusjärvestä, ja kun se aikanaan tulvi Muinais-Korttajärveen, muuttui se Muinais-Päijänteen yhdeksi lahdeksi seuraaviksi 2 760 vuodeksi (7160–4400 eaa.). Johtuen maaperän epätasaisesta maankohoamisesta, on Päijänteen lahden vedenpinta hiljalleen laskenut ja lahtien perukoissa sijainneet osat ovat silloin kuroutuneet erillisiksi järviksi. Muinais-Korttajärvi on säilynyt osana Muinais-Päijännettä siihen asti, kun Päijänteen eteläosiin syntyi uusi lasku-uoma noin 4400 eaa.[6]
Ympäristöhistoriaa
Edellä kerrotut ajoitukset on saatu selville tutkimalla järven pohjasta nostetujen sedimenttien näytteitä. Sedimenttiin tallentuu laskujokien mineraaleja, eloperäiset jäänteet ja esimerkiksi kasvien siitepölyä. Siitepölyanalyysit valaisevat usein järveä ympäröivän muinaisen kasvillisuuden kirjoa. Varhainen kasvillisuus oli aluksi avointa metsämaata, sillä näytteissä esiintyy runsaasti ruohojen siitepölyä sekä männyn ja koivun siitepölyä. Noin 7160 eaa. alkaen on sen rannoilla kasvanut leppää. Kuusi saapui Suomeen idästä varsin myöhään ja se saavutti Korttajärven noin 3730 eaa. Se varjosti järveä ympäröiviä metsiä.[6]
Erään tutkimuksen mukaan on Korttajärveen kulkeutunut ilmalaskeutumana Rooman valtakunnan aikana jopa 300 kiloa lyijyä, jota roomalaiset käyttivät muun muassa viemäriputkissa.[7]
Järven veden happamuustaso on ollut alusta alkaen neutraali, mutta järven kurouduttua Muinais-Päijänteestä erilleen, alkoi veden happamoituminen. Tämä on perinteisesti liitetty kylmemmän ja kosteamman ilmaston aloittamaan soistumiseen. Happamoituminen on näytteiden mukaan päättynyt keskiajalla 1600 jaa., mikä johtunee maanviljelyn voimistumisesta ja järven rehevöitymisestä. Viljelyn ensimmäisiä merkkejä ovat löydetyt ohran siitepölyt ajanlaskun alusta. Viljely on ollut alussa maltillista, vaikka siinä on ollut intensiivinen vaihe vuosina 140–220 jaa. Tämä saattaa tarkoittaa voimakasta kaskiviljelyä. Varsinainen kiinteä maatalousyhteiskunta juurtui järven ympärille siitepölyanalyysin mukaan 1580-luvulla. Sen vaikutus on ollut järven ekosysteemille dramaattinen.[6]
Luontoarvoja
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua on seurattu 1970-luvulta asti. Se on nykyään pienikokoinen ja melko rehevä humusjärvi. Sen ekologinen tila on tyydyttävä, mutta sen kemiallinen tila ei aivan yllä arvosanaan hyvä johtuen ahvenissa havaitusta elohopean korkeista pitoisuuksista. Järven ravinnepitoisuudet olivat 1970-luvulla varsin korkeat, sillä Tikkakosken jätevedet johdettiin suoraan Korttajärveen laskevaan Autiojokeen. Ravinnepitoisuudet ovat nykyään laskeneet tästä alemmaksi, mutta järveä voidaan edelleen pitää rehevänä. Etenkin loppukesäisin ja lopputalvisin happipitoisuudet laskevat alas ja sisäinen kuormitus käynnistyy liuottaen lisäravinteita takaisin veteen. Järvestä on hoitokalastamalla nostettu 5,7 tonnia kalaa ja siitä on niittämällä poistettu vesikasvillisuutta.[3]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueella (14.29), jonka Alvajärven–Korttajärven alueeseen (14.292) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 94,4 metriä mpy.[1][3]
Korttajärvi on luonteeltaan läpivirtausjärvi (veden teoreettinen viipymä 8 vuorokautta), joka kokoaa ensin itseensä Vasarajoen valuma-alueen (14.294), Autiojoen valuma-alueen (14.295) ja Makkarajoen valuma-alueen (14.296) vedet ja laskee ne sitten yhdessä Laahajokea myöten Alvajärveen. Kilometrin mittainen Makkarajoki laskee Lehesjärvi-Vähäjärvestä (86 ha), johon vuorostaan laskevat Tervajoki Alasesta (56 ha) ja Lapiojoki Iso-Kuukkasesta (180 ha). Vasarajoki laskee Korttajärven eteläpäähän ja sen suurin järvi on Iso-Vasarainen (53 ha). Sen valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Ykshaukinen (6 ha), Ahvenlampi (3 ha), Kangaslampi (3 ha) ja Hylkylampi. Vasarajokea suurempi on Autiojoki, joka laskee Korttajärven pohjoisrantaan. Sen laskujärvi on Tikkakoskella sijaitseva Luonetjärvi (217 ha), joka on samalla valuma-alueensa suurin järvi. Sen valuma-alueella on yli 50 järveä.[1][3]
Koska järven vedenpinta on alempien järvien säännöstelyn vuoksi samalla korkeudella kuin esimerkiksi Alvajärvi, on järviä kohdeltu viranomaistiedoissa yhtenä järvenä, Alvajärvi–Korttajärvenä. Tässä yhteydessä nämä esitellään erillisinä järvinä.[3]
Lähteet
- Korttajärvi, Jyväskylä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.8.2019.
- Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.8.2019.
- Korttajärvi (14.292.1.002) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.8.2019.
- Korttajärvi, Jyväskylä (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.8.2019.
- Korttajärvi, Jyväskylä (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.8.2019.
- Tiljander, Mia: Holocene sedimentary history of annual laminations of Lake Korttajärvi, central Finland. väitöskirja (lue tiivistelmä). Helsinki: Helsingin yliopisto, 2005. ISBN 952-10-2159-4. verkkolinkki, 1480 kB (PDF) (viitattu 10.8.2019). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Meriläinen, Jarmo J.: Kahden vuosituhannen takainen lyijylaskeuma Puuppolan Korttajärvessä. Ambiotica-sidosryhmälehti, 2010, nro 1, s. 9-11. Jyväskylän yliopisto. ISSN 1797-9080, ISSN 1797-9099 (Verkkojulkaisu). Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 17.1.2020.