Mustasaari

Pääartikkeli: Korsholman linna

Mustasaaren alue oli 1000-luvun lopulle saakka veden alla, eikä alueelta siten ole tehty esihistoriallisia löytöjä. Mustasaaresta tuli kirkko- ja kauppakeskus 1200-luvulla. Ensimmäinen kappeli rakennettiin todennäköisesti Kappelinmäelle ja rannikolle perustettiin kauppapaikka ja satama. Pähkinäsaaren rauhan myötä Suomen puolustusta lujitettiin ja osaksi keinotekoiseen saareen rakennettiin 1300-luvulla Korsholman linna. Ensimmäinen maininta linnasta on vuodelta 1384. 1390-luvulla Korsholma oli muutaman vuoden ajan vitaaliveljien tukikohta.[10]

Mustasaari sai uuden kirkon 1300-luvun lopulla. Pyhälle Marialle omistettu kirkko oli maaseurakunnan ja kaupunkiseurakunnan yhteinen kirkko. Mustasaari on kaikkien Etelä-Pohjanmaan seurakuntien emäseurakunta, sillä ne kaikki on erotettu siitä joko suoraan tai välillisesti. 1300-luvulla Mustasaaresta erotettiin Isokyrö, 1500-luvun alussa Vöyri, vuonna 1576 Laihia ja Maalahti vuonna 1607.[10]

1400-luvulla Korsholma oli mm. Krister Niilonpoika Vaasan, Kaarle Knuutinpoika Bonden sekä Sten Sture vanhemman läänityksenä. Korsholman linna oli hallintokeskus, josta hallittiin Pohjanmaan lisäksi Länsipohjan aluetta vuoteen 1441. 1500-luvun alussa linnan korvasi Korsholman kuninkaankartano, joka toimi maaherran asuntona 1600-luvulle asti sekä koko Pohjanmaan hallintokeskuksena vuoteen 1555.[10]

Mustasaaren asutus oli 1500-luvulla jo varsin tiheä. Asutus keskittyi mantereelle Mustasaaren ja Koivulahden alueille. Raippaluodon vanhin asuinpaikka, Vallgrund, mainitaan asiakirjoissa jo 1407. Myös Björköbyn saarilla oli 1500-luvulla melko tiivis asutus. Väestön tärkeimmät elinkeinot olivat maanviljely, kauppa, kalastus ja hylkeenpyynti.[10]

Pääartikkeli: Vaasa

Vuonna 1606 kuningas Kaarle IX päätti keskittää Pohjanmaan kaupankäynnin kaupunkeihin ja antoi kaupunkioikeudet Mustasaarelle. Vuonna 1611 kaupungin nimi muutettiin hallitsijasuvun mukaan Vaasaksi. Korsholman kreivikunta oli Oxenstierna-suvun läänityksenä vuosina 1651–1680.[11]

Vuodesta 1552 Mustasaaren yhteyteen kuuluneesta Sulvasta tuli vuonna 1607 Maalahden kappeli. Sulvan ensimmäinen kirkko rakentui 1626–1628 ja kirkon yhteyteen rakentui kellotapuli 1756. Nykyinen Sulvan kirkko rakentui 1783–1786. Koivulahdessa oli keskiajalla oma kirkko ja nykyistä kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan 1691, jolloin Koivulahdesta tuli Mustasaaren kappeli. Mustasaaren kirkkoa laajennettiin 1600-luvulla ja 1749–1753 se muutettiin ristikirkoksi. Raippaluodossa oli 1600-luvulla pieni saarnahuone ja vuonna 1775 perustettiin Raippaluodon saarnahuonekunta, jolle rakennettiin puukirkko 1781. Björköbyn ensimmäinen kirkko rakentui 1700-luvun lopulla ja nykyinen kirkko rakentui vuonna 1859.[11]

Mustasaaren kasvua hidastivat aluksi huonot satamaolot, isonvihan aikaiset tuhot sekä 1700-luvun alun kauppapakot. Suomen sodan aikana, kesällä 1808, kaupungin keskusta tuhoutui pahoin ruotsalaisten ja venäläisten välisessä taistelussa. Maaliskuussa 1809 venäläiset veivät 3000-miehisen osaston Mustasaaren ja Raippaluodon kautta Merenkurkun yli jäitse Uumajaan ja takaisin. Sulvan talonpojat olivat aikoneet käydä edellisenä kesänä venäläisten kimppuun Tuovilassa, mutta yritys kuivui kuitenkin kokoon.[11]

Vuonna 1852 kaupunki paloi ja tulipalon jälkeen Vaasa siirrettiin Klemetsön niemelle. Samalla siitä tehtiin itsenäinen seurakunta. Mustasaaren seurakunta kunnosti tulipalossa tuhoutuneen Pyhän Marian kirkon tilalle kirkokseen vuosina 1777–1786 rakennetun hovioikeuden talon.[11]

Mustasaaren seudun taloudellinen ja henkinen kehitys oli 1800-luvulla vireätä. Väistyvä meri luovutti jatkuvasti viljavaa maata ja kalastus sekä hylkeenpyynti olivat edelleen tuottoisia. Vähitelleen syntyi myös teollisuutta ja Mustasaari oli tunnettu lasitehtaasta, paperitehtaasta, panimosta, viinanpolttimosta, tiilitehtaasta ja karvaamosta. Alueen maataloutta edisti maanviljelyskoulun perustaminen vuonna 1859 ja maanviljelyskoulun perustaminen 1900-luvun alussa.[12]

Ensimmäiset kansakoulut avattiin 1870-luvulla ja vuosisadan vaihteessa Mustasaareen perustettiin myös ensimmäiset nuorisoseurat, maamiesseurat sekä raittiusseurat. Koivulahden kotiteollisuuskoulu aloitti toimintansa vuonna 1913. Talouselämää piristi Mustasaaren kautta kulkevan Vaasan–Seinäjoen rautatien valmistuminen vuonna 1883.[12]

1900-luvulla Mustasaaren väestökehitys oli epäsuotuisaa, sillä väestöä muutti pois teollisuuden puuttumisen vuoksi. Mustasaaren, Koivulahden, Sulvan ja Raippaluodon alueilla väestö väheni 1930-luvulta 1970-luvulle asti, mikä johti suuriin aluejärjestelyihin. Mustasaaren kuntaan liitettiin kokonaan Björköbyn, Koivulahden ja Raippaluodon kunnat kokonaan sekä osia Sulvasta. Samalla 47 km² kokoinen alue Mustasaaresta liitettiin Vaasaan.[12]

Joulukuussa 2018 Mustasaari ja Vaasa esittivät liitossopimusta.[13] Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä liitosta vastusti 61,3 prosenttia kuntalaisista. Äänestyprosentti oli poikkeuksellisen korkea, 76,4.[14]

Osittain tai kokonaan Mustasaaren kunnan alueella on 11 Natura 2000 -kohdetta: Ängesholmen, Igelträsket, Furubacken, Merenkurkun saaristo, Vedahugget, Sidländet, Iskmo ön, Södra Stadsfjärden-Söderfjärden-Öjen ja Vassorfjärden. Vassorfjärden-Österfjärden-Söderfjärden on arvokas suistoalue, jolla on merkitystä sekä pesiville että muuton aikana levähtäville linnuille.[16]

Anixor, Brändövik, Böle 1, Björköby, Helsingby, Iskmo, Jungsund, Karkkimala, Karperö, Kaukaluoto, Koivulahti, Koskö, Kuni, Martoinen, Miekka,[17] Munsmo, Norra Vallgrund, Panike, Petsmo, Puntainen, Raippaluoto, Riimala, Runsor, Singsby, Sepänkylä, Sulva, Söderudden, Södra Vallgrund, Taurila,[17] Tuovila, Tölby, Vassor, Veikkaala, Vikby, Voitila, Västerhankmo, Österhankmo

Vuoden 2017 lopussa Mustasaaressa oli 19 384 asukasta, joista 15 478 asui taajamissa, 3 835 haja-asutusalueilla ja 71:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Mustasaaren taajama-aste on 80,1 %.[18] Mustasaaren taajamaväestö jakautuu 12 eri taajaman kesken:[19]

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Mustasaaren keskuspaikka Sepänkylä ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se sekä Jungsund ja Karperö ovat osa Vaasan keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Vaasan kaupungin alueelle. Myös Merikaarron taajama on pääosin ja Sundomin taajama osittain Vaasan puolella.[19]

Luterilaisen kirkon piirissä Mustasaaren kunta muodostaa viidestä seurakunnasta muodostuvan Mustasaaren seurakuntayhtymän (ruots. Korsholms kyrkliga samfällighet). Seurakuntayhtymään kuuluvat Mustasaaren ruotsalainen ja suomalainen seurakunta, Koivulahden seurakunta, Raippaluodon seurakunta ja Sulvan seurakunta.[25] Mustasaari kuuluu myös Vaasan ortodoksisen seurakunnan toimialueeseen.[26]

Erityisesti Koivulahden aluetta on pidetty Suomen vapaakirkollisimpana vyöhykkeenä. Asiaa tukee muun muassa seurakuntien lukumäärä, sillä korkeimmillaan kylässä on ollut jopa neljä helluntaiseurakuntaa muutaman kilometrin säteellä toisistaan.[27] Nykyisin Mustasaaressa toimivia helluntaiseurakuntia ovat Koivulahden Elim-seurakunta, Sulvan vapaaseurakunta ja Vassorin vapaaseurakunta, joista jokainen on myös Suomen Helluntaikirkon jäsen.[28]

Frank Mangsin johtama vapaakirkollinen herätysliike levisi 1920-luvulla ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Mustasaaressa herätysliike levisi Koivulahdesta Kyrönjokea myöten Voitilaan ja Tuovilaan. Sepänkylässä toimiva rukoushuone on nykyisin Vaasan lähetysseurakunan alainen.[29]

Mustasaaren pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa ja ohraryynipuuro.[30]

Mustasaaren vanha vaakuna (1960–1975)

Mustasaaressa on Suomen pisin silta, Raippaluodon silta, joka yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen. Sillan pituus on 1 045 metriä, ja se valmistui vuonna 1997.

Mustasaaressa sijaitsee yksi Suomen harvoista täysimittaisista yleisurheiluhalleista, Botnia-halli.