Korsetti

Korsetteja käytettiin jo antiikin Kreikan aikana. Euroopassa pukeuduttiin 1300–1500-luvuilla tiukkaan räätälöityyn vartaloon.^lähde?

Jo ennen keskiaikaa tunnettiin kureliivit korostaen vyötäröä. Vuoden 1550 tienoilla eurooppalaiset räätälit alkoivat valmistaa nahasta, puusta ja raudasta korsetteja aatelisnaisille. Myöhemmin metallituet ­korvattiin muun muassa valaan luilla ja 1800-luvulta alkaen kumilla.[1]

Varsinainen kureliivi kehittyi ensimmäisenä 1500-1600-luvun Espanjassa, missä korsettia kutsutaan nimellä vasquine. Muoti levisi sieltä Italiaan ja Ranskaan sekä Englantiin. Korsetti oli aluksi aristokraattinen muoti.^lähde?

Korsetteja alettiin neuloa koneellisesti 1800-luvun alussa. Siitä tuli arkipäiväinen vaatekappale ylellisyystuotteen sijaan. 1830-luvulla ihannevyötärö oli ampiais- tai hämähäkkivyötärö. Se on niin kapea, että sen ympäri yltää kahden käden sormin.^lähde? Korsetin kiristäminen tarpeeksi tiukaksi oli mahdollista uuden keksinnön, metallisten nyörinreikien, ansiosta. Kumilankoja sisältävät ”hygieeniset korsetit” tulivat käyttöön 1860-luvulla. Näitäkään korsetteja ei juuri voinut pestä, nimestään huolimatta. Samaan aikaan ilmestyivät myyntiin ensimmäiset värilliset satiinikorsetit – mustat, punaiset ja harmaat.[2]

1880-luvulla ihannevyötärönmitta oli 33 senttiä. Korsettiin pukeuduttiin jo aamulla ja korsettia piti kiristää muutaman tunnin välein, kunnes vartalo on iltaan mennessä halutun muotoinen. ^lähde?

Heti 1900-luvun alussa tietoisuuteen tuli myös ilmiö kuremaksa, koska kureliivit ja vaatteet sidottiin ahtaalle aiheuttaen maksan epämuodostuman. ^lähde? 1920-luvulla vartalon naiselliset piirteet unohtuivat vähitellen, rintoja latistettiin, lantiota korostettiin ja vyötärö jätettiin huomiotta. Muotiin tuli suora linja ja poikamainen muoti. Vetoketju keksittiin myös 1930-luvulla, joka lisäsi liivien käyttömukavuutta.[2]

Korsetti voi olla niin sanottu vyötärökorsetti, jolloin se muokkaa vain vyötäröä, tai se voi ulottua rintojen yli ja alas lantiolle, jolloin se tukee ja muotoilee kehoa enemmän. Käytössä oli 1900-luvun alussa malleja, jotka ylsivät jopa reisille. Nämä korsetit eivät kuitenkaan olleet alas asti luitettuja.

Historian aikana on ollut monenlaisia korsettityyppejä. Haluttu vyötärön kapeus, siluetti, vyötärölinjan paikka ja ylävartalon muoto ovat muuttuneet muodin mukaan ja näihin kaikkiin on voitu vaikuttaa eri tavoin leikatuilla ja luitetuilla korseteilla. 1700-luvulla käytetyt korsetit asettivat vyötärön melko alas ja ne olivat kokonaan luitettuja. Myöhemmin luiden määrä vaihteli ja suurimmassa osassa korseteista oli luita 15–30 kappaletta korsetista ja käyttäjän koosta riippuen. 1900-luvun alussa esiteltiin uudenlainen niin sanottu S-korsetti, joka työnsi naisen rinnan eteen ja takamuksen taakse synnyttäen S-kirjainta muistuttavan sivusiluetin. S-korsetin tarkoitus oli olla terveellinen ja muodikas vaihtoehto aiemmalle viktoriaanisen tyylin korsetille, mutta siitäkin tuli naisille väline saada entistäkin kapeampi vyötärö.

Korsettia käytetään myös skolioosin hoitomuotona. Skolioosikorsetti poikkeaa sikäli tavallisesta korsetista, että se on suunniteltu ainoastaan sairauden hoitoon.

Korsetilla ei saa aikaan hetkessä dramaattisen kapeaa vyötäröä; sellaisen saavuttaminen vie aikaa. Kuitenkin jo ensimmäisellä käyttökerralla korsetilla voi henkilöstä riippuen pienentää vyötäröä kymmenisen senttiä. Vyötärö muuttuu myös kapeamman näköiseksi edestä ja takaa katsottuna, sillä vyötärön muoto muuttuu korsetissa soikeasta pyöreämmäksi. Vyötärön jatkuvaa ja tuloshakuista muokkausta korsetin avulla kutsutaan englanniksi nimellä tight-lacing. Tight-lacingissä tavoitteena on saavuttaa yhä kapeampi vyötärö vaihtamalla korsetti ajan myötä yhä pienemmäksi. Jotkut tight-lacingin harrastajat käyttävät korsettia jopa 23 tuntia vuorokaudessa ja riisuvat sen vain peseytymisen ja selkälihasten kunnon ylläpitämiseen tarvittavan voimistelun ajaksi. Pienivyötäröisin nykyisin elävä ihminen on Cathie Jung, jonka vyötärön ympärysmitta korsetissa on noin 38 cm[3].

Korsetti sopii myös monille selkäkivuista kärsiville ja tukee hyvin rintoja. Tästä on etua suuririntaisille naisille, jotka voivat saada rintojensa vuoksi lihaskipuja. Korsetti myös pakottaa pitämään selän suorana, joten se sopii hyvin istumatyötä tekeville. Toisaalta korsetin käyttäminen rajoittaa keskivartalon liikkuvuutta sekä taipumisen että kiertymisen suhteen.

Korsetti on tärkeä osa monissa eri pukeutumistyyleissä. Monet gootit pitävät usein erilaisia korsetteja ja korseletteja. Korsetteja myös valmistetaan nykyään useista eri materiaaleista ja monia eri malleja. Korsettia käytetään nykyään myös ilta- tai juhlapuvun kanssa erilaisissa juhlavissa tilaisuuksissa, kuten häissä ja opiskelijoiden vanhojen tansseissa.

Yleisen harhaluulon mukaan korsetti olisi vahingollinen, jopa vaarallinen. Tämä ei kuitenkaan nykyaikana pidä paikkaansa jos korsetti on suunniteltu mukautumaan käyttäjän omiin linjoihin. Korsetti ei koskaan saisi sattua päällä vaan käyttöön täytyy totutella vähitellen ja omaa vartaloaan täytyy kuunnella. Kiristykseen tottuminen on hyvin yksilöllistä riippuen esimerkiksi iästä ja synnynnäisestä ruumiinrakenteesta. Korsetin käyttöä ei kuitenkaan suositella aloittamaan hyvin nuorena.

Korsetiksi kutsutaan usein virheellisesti mahdollisesti muoviluilla luitettuja korsetin näköisiä mutta vartaloa tuskin lainkaan muokkaavia vaatekappaleita. Sanaa "korsetti" tulisi käyttää ainoastaan vartalon tukemiseen ja muokkaukseen tarkoitetuista, tietyt ominaisuudet omaavista, vaatekappaleista. Koristekäyttöön tarkoitetuista, korsetin mallisista, alusvaatteista tulisi käyttää nimitystä "korseletti".

Korsetin tukiosia kutsutaan materiaalista riippumatta luiksi. Useimpien korsettien edessä on plansetti eli jäykkä luupari.

Korsetissa käytetään yleisimmin teräsluuta sen tukevan rakenteen vuoksi. Taipumattomuutensa vuoksi teräsluu tosin soveltuu huonosti kaartuviin saumoihin, joihin käytetään yleisimmin niin kutsuttua spiraaliluuta tai synteettistä valaanluuta. Menneille vuosisadoille tyypillisen aidon valaanluun käyttöä ei enää harjoiteta sen huonon saatavuuden ja valaanpyynnin eettisen arveluttavuuden vuoksi. Korsetissa on luita yleensä vähintään kymmenen, joskin korsetin malli ja käyttäjän koko vaikuttavat asiaan. Korsetissa saattaa olla jopa useita kymmeniä luita.

Eräissä historiallisissa korsettimalleissa käytettiin luina varpukimppuja. Näissä korseteissa oli tavanomaista paljon enemmän luukujia varpukimppujen suhteellisen heikkouden vuoksi.

Korsetti on henkilökohtainen, kantajansa muotojen mukaan muovautuva vaate. Korsetin antamista sovitettavaksi muille kuin käyttäjälle ei suositella, sillä jatkuva uudestaan mukautuminen heikentää korsetin ompeleita ja kangasta.

• 
  1700-luvun alun korsetti
• 
  Taylor St. Clair korsetissa

• Korsettiliike Belle Modeste (Arkistoitu – Internet Archive) – tietoa korsetin käytöstä
• Staylace
• Illusion Costumes mm. historiallisten, juhla-, hää- ja fantasiakorsettien valmistusta sekä tietoutta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Spinor-valmistajan mallisto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Katri Koskinen: Korsettikuningattaret kiristävät ja korostavat kadonneen vyötärön takaisin. MTV3 Helmi 16.9.2011.