Korouoma

Jääseinä Korouomassa.

Mammuttiputous Korouomassa

Jääkiipeilyä Korouoman Revontuliputouksella

Korouoma sijaitsee Posion kunnan länsiosassa. Se on noin 30 kilometriä pitkä ruhjelaakso^selvennä ja kulkee luode-kaakkosuunnassa. Korouoma sijaitsee keskellä satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä^selvennä, joka kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa pitkin Auttiin ja Auttikönkäälle ja sieltä Kuusamoon.[5]

Korouoman keskipaikkeilla laakso kapenee varsinaiseksi kanjoniksi. Tämä osuus on kymmenen kilometriä pitkä, noin 500 metriä leveä ja 100–130 metriä ympäröivän maaston alapuolella. Kanjonin seinämät ovat paikoin lähes pystysuoria ja useita kymmeniä metrejä korkeita.[6] Jyrkänteiltä laskevat pienet purot jäätyvät talvisin jääputouksiksi, jotka säilyvät sulamatta kevääseen.[5] Korouoman pohja on melko tasainen ja leveydeltään noin 200̣–500 metriä. Pohjan keskellä on kapea Korojoki, joka virtaa kohti luodetta. Pohja on osittain soistunut.[7]

Korouoman tyypillinen kivilaji on karkeahko punainen graniitti, joka rakoilee paljon. Rotkon reunoilla on paljon lohkeilleita paasia. Graniitti sisältää paljon gneissimäisiä, graniittiutuneita kohtia. Alueen kaakkoispäässä on paremmin säilyviä sedimenttikiviä, kuten kiilleliusketta ja kvartsiittia.[7]

Rotkolaakson pohjalla virtaa luoteeseen kapea ja mutkainen Korojoki, jonka rannoilla on paikoin reheviä tulvaniittyjä ja lehtomaisia metsiä. Kanjonin pohjoisosissa kasvillisuus on selvästi rehevämpää, mikä ilmentää maaperän kalkkipitoisuutta. Lapiosalmen seudulle ovat tyypillisiä kuivahkojen ja kuivien kankaiden mäntymetsät. Korouoman kanjonin ympäristössä maasto on vaihtelevaa vanhojen metsien peittämää vaaramaisemaa. Vaarojen välisissä notkoissa on Peräpohjolalle luonteenomaisia aapasoita sekä kuusikkoisia rinnesoita.[5]

Korouoman linnusto on pääasiassa metsälajistoa. Alueen lajimääräksi on saatu 62, mutta tästä luvusta puuttuu esimerkiksi vesilintulajeja sekä paikallisesti esiintyvää harvalukuista lajistoa. Harvinaisin alueella pesivä petolintu on huuhkaja. Myös piekanan pesinnästä on havaintoja. Korouman erikoisuus on räystäspääskyn kalliopesintä. Alueella on myös mahdollista nähdä maakotkia.[8] Luontodirektiivin liitteen I lajeja ovat kapustarinta, pohjantikka, kurki, pyy, laulujoutsen, suokukko, liro ja metso.[4]

Korouoman kanjonissa on hyvät ravintoalueet hirville ja seudulla on myös niiden talvehtimisalueita. Alueella tavataan kolme silmälläpidettäväksi luokiteltua nisäkäslajia. Ilveksestä on havaintoja ja saukon tiedetään elävän Korojoen ympäristössä. Alueella liikkuu säännöllisesti myös karhu.[8]

Korouoman alueen luontaiseen kalastoon kuuluvat taimen, purotaimen, harjus, siika, hauki, ahven, made, särki ja kiiski. Virkistyskalastusvesiin on istutettu pyyntikokoista kirjolohta, taimenta ja harmaanieriää sekä harjuksen ja siian pienpoikasia.[8]

Alueen kartoituksessa on löydetty kaksi uhanalaista ja yhdeksän silmälläpidettävää kovakuoriaislajia, esimerkiksi idänlahopoukko ja sysipimikkä. Korouoman alueella on havaittu seitsemän päiväperhoslajia kuten suokeltaperhonen ja pursuhopeatäplä. Havaittu lajimäärä on kuitenkin alhainen ja lajistosta puuttuu monia hyvin tavallisia lajeja, joita on aikaisempina vuosina havaittu runsaasti Etelä- ja Keski-Lapissa.[8]

Korouoman maastonmuodot saavat aikaan monia erilaisia mikroilmastoja, joiden vaikutus näkyy myös kasvillisuudessa. Alueella kasvaa sekä eteläisiä että pohjoisia vaateliaita lajeja. Lapinleinikki on Luontodirektiivin liitteen II laji.[4] Paikallisesti harvinaisia etelässä tyypillisempiä lajeja ovat kivikkoalvejuuri ja lehtomatara. Niitä tavataan rehevissä lehdoissa puronvarsilla ja koillisrinteillä.[9]

Etelän ja lounaan puoleisten pahtojen ilmasto on viileämpi. Lumi viipyy varjoisilla kallioilla ja painanteissa pitkälle kevääseen. Kallioilla kasvaa pohjoista lajistoa: kalliokynsimö, pahtarikko ja tunturikiviyrtti. Harvinaista itäistä lajistoa edustaa myyränporras ja levinneisyydeltään pohjoiseen painottuva itäinen lehtolaji punakonnanmarja.[9]

Alueella on tehty vanhojen metsien inventointi. Silloin löytyi yhteensä 21 uhanalaiseksi luokiteltua kääväkäslajia. Kääpälajeja on löydetty kaikkiaan 78.[9]

Valtaosa Korouoman metsistä on kuivia mäntykankaita. Laajamuotoinen, isojen ja vanhojen mäntyjen ja kelojen poiminta on kuitenkin verottanut kääpälajistoa. Erityisesti kalkkikäävän yksi ainoa löytö vuonna 2001 tehdyssä selvityksessä tuntui vähältä mäntymetsien laajuuteen verrattuna. Myös liekokääpää, erakkokääpää, kituhaprakääpää, harsukääpää ja hentohaprakääpää on alueella paljon odotettua vähemmän.[9]

Yleisiä sen sijaan ovat pienehköissä mäntymaapuissa, latvuksien jätteissä ja hajoavassa mäntykarikkeessa menestyvät lajit, kuten katko- ja kelokääpä, riekonkääpä, sirppikääpä ja karikekääpä.[9]