Kormuanjoki

Yhdessä Tavajoen ja Ponselijoen ja hiukan pienemmän Nuorusenjoen kanssa joki oli ennen toista maailmansotaa yksi Paanajärven eteläpuolelelta, Kuusamon kaakkoisosasta silloisen Suomen itärajan poikki itään Koutajoen vesistöön laskeneista pienemmistä joista Oulankajoen ja Pistojoen välillä.[2][3][6][7]

Joista Nuorusenjoki laski alkujaan Oulankajokeen lähellä sen suuta mutta laskee nykyään Pääjärveen kun tämän pintaa on nostettu.[8] Ponselijoki laski aiemmin Tuoppajärvestä Pääjärveen laskevaan Sohjananjokeen[7][9] mutta vesirakentamista seuranneen Pääjärven pinnannousun seurauksena myös se laskee nyttemmin Pääjärveen[5]. Kormuanjoki ja Tavajoki ovat jatkuvasti laskeneet Pääjärveen[5][7].

Kun Sallan–Kuusamon alue toisen maailmansodan jälkeen luovutettiin Neuvostoliitolle, jäivät Ponseli-, Kormuan- ja Nuorusenjoen valuma-alueet kokonaan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän puolelle.[7][3] Tavajoen valuma-alueesta ulottuu vielä Suomeen pieni osa Tavajärven valuma-alueen läntisimmäästä osasta.[10]

Ennen Suomen itsenäistymistä ainakin Tavajoesta oli uitettu tukkeja sahattaviksi Vienanmeren rannalle, mutta kun raja sulkeutui Suomen itsenäistymisen jälkeen, jäi Tava-, Ponseli- ja Kormuanjokien latva-alue kannattavan puunhankinnan ulkopuolelle. Vuonna 1939 puunhankinnan ainoaksi mahdollisuudeksi tällä alueella nähtiin rautatien rakentaminen Paanajärvelle ja autokuljetus sinne kun tarvittavia teitä olisi rakennettu.[11] Sodan myötä nämä suunnitelmat jäivät toteutumatta. Sittemmin metsätaloutta on harjoitettu Venäjän puolella ainakin Tavajärven ympäristössä[12] Nuorusenjoen kuitenkin tullessa osaksi Paanajärven kansallispuistoa[13].

• Koutaniemi, Leo: Pitkin poikin Kuusamoa, s. 99. Kuusamo: [Kiviniemi], 2018. ISBN 978-952--94-1275-4.
• Seppänen, O.: Tuntsa-Oulankajoen sekä Jäämeren päävesistöalueiden metsät ja niiden kaukokuljetusmahdollisuudet.. Acta Forestalia Fennica vol. 47 no. 5. Helsinki: Suomen metsätieteellinen seura, 1939. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 18.11.2019).