Koripallo kesäolympialaisissa 1952

Ryhmä 1

14. heinäkuuta 1952		Unkari	–	Kreikka		75-38
15. heinäkuuta 1952		Filippiinit	–	Israel		57-47
16. heinäkuuta 1952		Kreikka	–	Israel		54-52
17. heinäkuuta 1952		Unkari	–	Filippiinit		35-48
18. heinäkuuta 1952		Kreikka	–	Unkari		44-47

Ryhmä 2

14. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Egypti		63-57
14. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Italia		68-57
15. heinäkuuta 1952		Egypti	–	Turkki		64-45
15. heinäkuuta 1952		Italia	–	Egypti		62-66
16. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Romania		72-51
17. heinäkuuta 1952		Italia	–	Turkki		49-37
18. heinäkuuta 1952		Romania	–	Italia		39-53

Ryhmä 3

14. heinäkuuta 1952		Kuuba	–	Belgia		59-51
15. heinäkuuta 1952		Bulgaria	–	Sveitsi		69-58
16. heinäkuuta 1952		Belgia	–	Sveitsi		59-49
17. heinäkuuta 1952		Kuuba	–	Bulgaria		56-62
18. heinäkuuta 1952		Belgia	–	Kuuba		63-71

[9]

16 joukkuetta jaettiin neljään lohkoon siten, että jokaisessa lohkossa oli kaksi maata, jotka oli sijoitettu turnauksen kahdeksan parhaan joukkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät välieriin, joissa oli kaksi neljän joukkueen lohkoa. Välierien kaksi parasta joukkuetta pääsivät pelaamaan sijoista 1–4, kun taas lohkojen kaksi viimeistä joutuivat pelaamaan sijoista 5–8.

25.–27. heinäkuuta

Turnauksen ensimmäisen kierroksen suurin yllätys koettiin Lohkossa 2, jossa Bulgaria voitti Meksikon ja eteni välieräsarjaan. Lohkossa 1 Yhdysvallat ja Uruguay olivat ylivoimaisia ja Lohkossa 4 Ranska otti kaksi helppoa voittoa, mutta Chile oli tiukilla Kuuban kanssa. Lohko 3 oli alkusarjojen tasaisin. Lopulta lohkonsa viimeiseksi jäänyt Kanada hävisi vain pisteellä Argentiinalle ja kahdella pisteellä Brasilialle, jotka menivät lohkosta jatkoon.[1]

Lohkon 3 päättäneessä ottelussa, jossa kohtasivat Argentiina ja Brasilia, argentiinalaiset kantoivat surunauhoja. Maassa laajalti ihailtu presidentti Juan Perónin vaimo Eva Perón oli kuollut edellisenä päivänä.[10]

28.–30. heinäkuuta

Välierävaiheessa nähtiin Lohko A:ssa tasainen taistelu paikasta turnauksen neljän parhaan joukkoon. Uruguay nousi lohkovoittoon, vaikka se kärsi tappion ensimmäisessä ottelussa, joka on jäänyt historiaan ottelun päättäneestä tappelustaan. Ranska johti Uruguayta kahdella pisteellä ottelun loppuhetkillä ja uruguaylaiset hakivat tasoitusta, vaikka heillä oli kentällä enää kolme pelaajaa virhetilien täyttymisen takia. Minuutti ennen loppusummeria Uruguay sai korin, mutta yhdysvaltalainen päätuomari Vincent Farrell vihelsi pelin poikki. Tämän Uruguayn pelaajat ja Farrell kävivät kiivaan keskustelun tilanteesta. Noin viiden minuutin selvittelyn jälkeen Farrell ilmoitti, että kori hyväksytään, sillä rike tapahtui vasta korin jälkeen. Ranska sai aloituksesta pallon ja teki ratkeisevan korin. Uruguayn pelaajat kävivät ranskalaisten korin jälkeen Farrellin kimppuun lyöden ja potkien. Tuomari autettiin lopulta kentältä pois ja yleisön buuatessa uruguaylaisten pelaajat ja toimitsijat uhkasivat jo lähteä katsomoon.[11][8]

Toisessa välierälohkossa odotettiin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kohtaamista, joka osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Ottelu päättyi Yhdysvaltain helppoon 86–58-voittoon. Molemmat maat etenivät kuitenkin turnauksen neljän parhaan joukkoon.[12]

31. heinäkuuta–2. elokuuta

Sijoitusottelut päättyivät eri tavalla kuin alun perin oli odotettu. Ranskan ja Bulgarian välisessä pelissä Ranskan peli oli heikkoa ja Bulgaria voitti ottelun, vaikkakaan ei pelannut lähellä parasta peliään. Toisessa pelissä Chile voitti Bulgarian. Sijoituspelissä viidennestä sijasta Brasilia kohtasi Chilen, jonka se oli jo aikaisemmin voittanut turnauksessa luvuin 75–44. Tällä kertaa Chile oli kuitenkin parempi ja voitti ottelun neljällätoista pisteellä. Brasilian huonon pelin syyksi arveltiin väsymystä sekä mahdollinen pettymys huonosta sijoituksesta.[12]

	Välierät				Sijoitusottelut sijoista 5–8
	Chile	60 (37)
	Bulgaria	53 (29)
					Chile	58 (32)
					Brasilia	49 (24)
					Sijat 7 ja 8
	Brasilia	59 (31)		Bulgaria	58 (22)
	Ranska	44 (26)			Ranska	44 (22)

Yhdysvallat ja Argentiina pelasivat välieräottelussaan tasaisen ottelun, joka ratkesi Yhdysvaltojen hyväksi vasta loppuhetkillä. Neuvostoliitto sen sijaan pelasi varmasti ja voitti Uruguayn muutaman pisteen erolla.[12]

Pronssiottelusta tuli jälleen kuuma. Argentiinan Juan Uder oli vajaa kymmenen minuuttia ennen loppua murtautunut heittopaikkaan. Uruguayn Tabaré Larre Borges kamppasi pahannäköisesti Uderin, joka kaatuessaan hieman huitasi Borgesia jalkaan. Tästä seurasi jälleen pieni tappelu, jonka pystyi paikalle valmiiksi hälytetyt poliisit lopettamaan. Uruguay joutui kuitenkin taistelemaan lopun vajaalla, tosin Argentiinankin pelaajien varoitustili täyttyi myöhemmin, minkä seurauksena Uruguay puolestaan oli ottelun lopun ylivoimaisena ja voittikin pronssia.[14]

Turnauksen finaalista muodostui melko tylsä ottelu. Neuvostoliittolaiset tajusivat ennen ottelua, että he voivat voittaa yhdysvaltalaiset vain, jos pystyvät jäädyttämään pelin. Yhdysvallalla oli selvä etu otteluun, sillä heillä oli muun muassa 213-senttinen Bob Kurland ja 209-senttinen Clyde Lovellette, kun Neuvostoliiton pisin pelaaja oli 193 senttimetriä pitkä. Neuvostoliiton taktiikka onnistui, sillä pelissä tehtiin huomattavan vähän koreja. Yhdysvallat oli silti parempi pistein 36–25.[15][8]

Välierät Loppuottelu               31. heinäkuuta   Neuvostoliitto 61 (31)     Uruguay 57 (28)     2. elokuuta       Yhdysvallat 36 (17)     Neuvostoliitto 25 (15)     Pronssiottelu 31. heinäkuuta 1. elokuuta   Yhdysvallat 85 (43)   Uruguay  68 (31)   Argentiina 76 (39)     Argentiina  59 (24)

Uruguayn ja Argentiinan välinen peli jouduttiin keskeyttämään ja pyytämään poliisia paikalle.[16] Loppuottelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä.

• Kaikki tilastot: Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 676-688

Koripallo olympialaisissa

1904 (Näytöslaji) | 1908–1932 | 1936 | 1948 | 1952 | 1956 | 1960 | 1964 | 1968 | 1972 | 1976 | 1980 | 1984 | 1988 | 1992 | 1996 | 2000 | 2004 | 2008 | 2012 | 2016 | 2020