Korintti

Korintin paikka on ollut asuttu varhaiselta neoliittiselta kaudelta lähtien. Varhaisimmat löydöt ovat ajalta 6500–5750 eaa. Paikka oli edelleen asuttu koko pronssikauden ajan. Kreikkalaisen perinteen mukaan Korintin alkuperäinen nimi oli Efyra. Kreikkalaisessa mytologiassa nimi oli peräisin samannimiseltä jumalattarelta, joka myytin mukaan perusti sen. Nimi Korinthos oli myyteissä peräisin Korinthokselta, jota myös pidettiin kaupungin perustajana ja kuninkaana. Nimi on hyvin vanha, sillä se on -inthos-päätteineen alkuperältään esikreikkalainen ja peräisin kreikkalaisten tuloa edeltäneiltä pelasgeilta.[2][3][4][6][7]

Mykeneläisellä pronssikaudella Korintin alue jäi sen mahtavamman naapurin Argoksen varjoon. Homeroksen Iliaan Laivaluettelossa Korintti mainitaan kuitenkin vauraana kaupunkina.[2][3] Mykeneläiselle kaudelle sijoittuvassa mytologiassa Korintin kuninkaisiin kuuluvat muun muassa Kreon, Sisyfos ja Glaukos. Korintti liittyy myös muun muassa taruihin Bellerofonista ja Pegasoksesta sekä Medeiasta.[7][2] Korintin mykeneläiset kuninkaat ajoitetaan kuvitteellisessa kronologiassa noin vuosille 1230–1000 eaa.[7]

Antiikin Korintin arkeologista aluetta: Apollonin temppeli ja Akrokorintti.

Alkuvaiheessa Korintin alueen asutus koostui erillisistä hajallaan olleista kylistä.[8] Varsinainen Korintin kaupunki vaikuttaa perustetun 900-luvulla eaa. Se syntyi Akrokorintin pohjoispuolelle. Perinteen mukaan kaupungin perustivat doorilaiset, mahdollisesti argoslaiset, sen jälkeen kun doorilaiset olivat valloittaneet alueen noin 1000 eaa. Kaupunkia hallitsivat alun perin kuninkaat, myöhemmin oligarkit, joista merkittävin suku olivat aiemmin itsekin kuninkaina toimineet Bakkhiadit.[2][3][4][6][7]

Bakkhiadien johdolla Korintista kehittyi arkaaisella kaudella 700-luvulla ja 600-luvun eaa. alkupuolella keskeinen kauppakaupunki, merivalta ja siirtokuntien perustaja, ja kaupungista tuli vähitellen yksi Kreikan merkittävimmistä kaupunkivaltioista.[2][3][6]

Korintissa tuotettiin omintakeista niin kutsuttua korinttilaista keramiikkaa sekä muun muassa kehitettiin keramiikan mustakuviotekniikka.[2][8] Korintti oli myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Thukydideen mukaan korinttilaiset rakensivat ensimmäisinä kolmisoutuja 700-luvulla eaa.[9] Varhaisimmat merkittävämmät rakennusjäänteet kaupungissa ovat noin 600-luvulta eaa. peräisin olevat Apollonin temppelin varhaisimman vaiheen jäänteet.[4]

Oligarkia vaihtui tyranniaan vuonna 657/656 eaa., kun Kypselos nousi ensimmäiseksi tyranniksi. Bakkhiadit, joihin kuului tuolloin muun muassa Demaratos, ajettiin kaupungista. Kypselosta seurasi tyrannina hänen poikansa Periandros vuonna 627/625 eaa. Korintin tyrannia on merkittävimpiä esimerkkejä varhaisesta kreikkalaisesta tyranniasta.[7][10] Tyrannian kautta voidaan pitää kaupungin suuruuden aikana. Tyrannit jatkoivat aiempaa politiikkaa, kuten kaupan kehittämistä ja siirtokuntien perustamista.[10][2][3] Korintin perustamiin siirtokuntiin kuuluvat muun muassa Korkyra, Leukas, Syrakusa, Ambrakia, Apollonia, Epidamnos ja Poteidaia.[11]

Korinttilainen terrakottapatsas, 300-luvun eaa. loppu tai 200-luvun eaa. alku.

Lopulta Periandros menetti kannatustaan julmuutensa vuoksi, mutta kykeni pysymään vallassa kuolemaansa vuoteen 585 eaa. saakka. Periandrosta seurasi tyrannina hänen sukulaispoikansa Psammetikhos eli Kypselos II, mutta tämän kausi jäi lyhyeksi, sillä hänet murhattiin vuonna 582 eaa. Näin tyrannia oli kukistettu.[7] Tämän jälkeen Korinttia hallitsi maltillinen oligarkia, jossa valta oli kahdeksalla hallintovirkamiehellä (probuloi) ja 80 miehen neuvostolla (bule), perustuen kaupungin kahdeksaan heimoon.[10][12]

Persialaissotien aikana 400-luvun eaa. alkupuolella kaupungilla oli suuri merkitys, koska sillä oli paitsi keskeinen sijainti myös suuri laivasto.[2] Vuonna 480 eaa. perustettua kreikkalaisten kaupunkien liittoa Persiaa vastaan kutsutaan Korintin liitoksi.[13] Sodan jälkeen kaupungin merkitys väheni Ateenan noustessa. Peloponnesolaissodassa Korintti oli liittoutunut Spartan kanssa Ateenaa vastaan.[3][4] Eräs sodan alkusyistä oli se, että Korkyra kapinoi entistä emämaataan Korinttia vastaan Ateenan avustuksella. Korintin ympäröinyt muuri rakennettiin 400-luvulla eaa.[8]

Peloponnesolaissodan jälkeen Korintti kääntyi Ateenan puolelle Spartaa vastaan niin kutsutussa Korintin sodassa vuosina 395–387 eaa. Sodan aikana vuonna 392 eaa. Korintin oligarkkinen hallinto korvattiin demokraattisella, mutta oligarkia palautettiin pian sodan jälkeen vuonna 386 eaa. Timofanes yritti nousta tyranniksi vuonna 365 eaa., mutta hänen veljensä Timoleon vastusti tätä, ja lopulta Timofanes murhattiin.[7]

Khaironeian taistelun jälkeen vuonna 338 eaa. Korintti jäi muun Kreikan tavoin Makedonian vallan alle. Vuonna 338 eaa. kreikkalaiset kaupunkivaltiot perustivat Makedonian Filippos II:n johdolla uuden Persian vastaisen Korintin liiton, jonka kokoontumispaikka kaupungista tuli. Samalla sinne perustettiin makedonialainen varuskunta.[2][13][3] 300-luvulla eaa. kaupunginmuurit ulotettiin myös Lekhaionin satamaan saakka.[8]

Korintti järjesti Isthmian kisoja sen alaisuuteen kuuluneessa Isthmiassa.[14] Satamakaupunkina ja Afroditen kulttikeskuksena kaupunki tunnettiin huonomaineisena, ja siellä kerrotaan olleen paljon prostituoituja.[11] Hellenistisenä aikana 300-luvulla eaa. kaupungissa vaikutti muun muassa tunnettu kyynikko Diogenes.

Tony Robert-Fleury, Le Dernier Jour de Corinthe (Korintin viimeinen päivä), 1870.

Roomalaisen Korintin raunioita.

Aratos Sikyonilainen valloitti kaupungin makedonialaisilta vuonna 243 eaa. Tämän jälkeen kaupunki liittyi Akhaian liittoon. Vuonna 197 eaa. Korintista tuli liiton pääkaupunki, ja vuonna 148 eaa. kaupunki oli johtavia voimia liiton taistelussa Roomaa vastaan.[7] Rooma kukisti Akhaian liiton vuonna 146 eaa. ja roomalaisen kenraali Mummiuksen armeija tuhosi koko Korintin. Kaikki kaupungin miespuoliset asukkaat surmattiin ja naiset ja lapset myytiin orjiksi. Tämän jälkeen kaupungin paikka säilyi lähes autiona sata vuotta. Maanviljelysmaat vuokrattiin ager publicus -periaatteella kahden vuoden välein.[3][4][6][8] Isthmian kisojen järjestäminen siirtyi väliaikaisesti Sikyonin vastuulle.[14]

Kaupunki syntyi uudelleen kun Julius Caesar perusti paikalle Colonia Laus Julia Corinthiensis -nimisen kolonian eli siirtokunnan vuonna 44 eaa. Siirtokuntaan muutti alussa 16 000 asukasta. Tämän jälkeen kaupunki nousi vähitellen uuteen kukoistukseen. Kaupungista tehtiin roomalaisen Achaean provinssin pääkaupunki. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. kaupunkia rakennettiin laajasti, ja sinne tehtiin muun muassa uusi agora eli forum sekä useita temppeleitä, kylpylöitä ja teattereita.[3][4][6] Vespasianuksen aikana noin vuonna 70 jaa. alueelle perustettiin myös toinen siirtokunta, Colonia Julia Flavia Augusta Corinthiensis.[8]

Roomalaisesta Korintista tuli myös merkittävä varhaiskristillinen keskus. Apostoli Paavali vaikutti kaupungissa noin puolen vuoden ajan noin vuonna 52 jaa.[6][15] ja kirjoitti myöhemmin sen seurakunnalle niin kutsutut Korinttilaiskirjeet eli Ensimmäisen ja Toisen kirjeen korinttilaisille. Korintissa kehittyi niin kutsuttu korinttilainen pylväsjärjestelmä, joka oli kolmas keskeisistä kreikkalaisista pylväsjärjestelmistä.[11][16]

Korintti säilyi merkittävänä kaupunkina myöhäisantiikin ajalle saakka. Barbaarit tuhosivat kaupunkia 200- ja 300-luvuilla jaa. Se kärsi tuhoja erityisesti Alarikin johtamien visigoottien hyökkäyksessä vuonna 395. Lisäksi alueella oli suuret maanjäristykset vuosina 375 ja 521. Vuonna 542 puolet hengissä säilyneestä väestöstä kuoli kulkutautiin. 500-luvulla Korinttia hävittivät myös slaavit.[2][3][6]

Amerikkalaisten suorittamia Korintin arkeologisia kaivauksia vuonna 1898.

Bysanttilaisella ja osmanivallan ajalla asutus taantui. Akrokorintti säilyi kuitenkin merkittävänä linnoituksena. Linnavuoren turkkilaiset antautuivat Kreikan armeijalle vuonna 1822, ja alueesta tuli osa uutta Kreikan valtiota. Alueella oli suuri maanjäristys vuonna 1858, jolloin kaupungin antiikin ajalta periytynyt paikka hylättiin.[11] Uusi Korintin eli Kórinthoksen kaupunki perustettiin Korintinlahden rannalle noin kuusi kilometriä koilliseen vanhasta paikasta. Vanhan Korintin paikalle jäi pienempi asutus, joka tunnetaan nykyisin Archaía Kórinthoksen kylänä.

Kaupungin arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1886 Wilhelm Dörpfeldin johdolla. Vuodesta 1896 kaivauksia on suorittanut American School of Classical Studies at Athens eli Yhdysvaltain arkeologinen koulu Ateenassa.[3]

Akrokorintin keskiaikaisia linnoituksia.

Pääartikkeli: Akrokorintti

Korintin linnavuori tunnettiin nimellä Akrokorintti. Homeros käytti siitä kaupungin vanhaa nimeä Efyra.[17] Vuorella on linnoitusten jäänteitä kaikista sen historian vaiheista. Laajemmin vuori linnoitettiin ensimmäisen kerran arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alkupuolella. Klassisella kaudella 300-luvulla eaa. vuorelle rakennettiin laajat, noin 2,5 kilometriä pitkät muurit. Viimeisen vaiheen linnoitus koostuu kolmesta sisäkkäisestä muurista.

Klassisella ja hellenistisellä kaudella yläkaupungin merkittävimpiin rakennuksiin kuului Afroditen temppeli. Se oli rakennettu alun perin 600-luvulla eaa. ja uudelleen 400-luvulla eaa. Sen lisäksi linnavuorella oli lukuisia muita pyhäkköjä.

Yleiskuva

Kaavakuva Korintin arkeologisesta alueesta.

Arkaainen kausi   Klassinen kausi   Hellenistinen kausi

Roomalainen kausi   Nykyaika

Korintin kaupungin varsinaisen arkeologisen alueen merkittävimmät rakennukset ja rakennelmat ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

Agora

Agoran bema eli puhujankoroke.

Roomalaisaikaisen, pääosin ensimmäisellä vuosisadalla rakennetun kaupungin keskus oli agora eli forum, jonka koko oli noin 160 × 80 metriä. Se oli reunustettu erilaisilla liiketiloilla ja julkisilla rakennuksilla. Agoran pohjoislaitaa reunusti Luoteisstoa (joskus Pohjoisstoa), jonka pituut oli noin 101 metriä. Etelälaidalla sijaitsi Etelästoa, jonka pituus oli noin 164 metriä. Siihen liittyi lukuisia muita rakennuksia, joissa oli muun muassa erilaisia virkamiesten toimitiloja. Etelästoan edessä oli bema eli puhujankoroke, jossa perimätiedon mukaan myös apostoli Paavalia syytettiin; tämän vuoksi paikalle rakennettiin bysanttilaisella ajalla kirkko.[15]

Agoran itälaidalla sijaitsi Juliusten basilika. Länsilaidalla oli Babbiuksen rotunda sekä suuri joukko pieniä temppeleitä: pohjoisesta etelään lukien Hermeen, Apollonin, Poseidonin ja Herakleen temppelit sekä Pantheon ja Venus Fortunan temppeli. Agoran keskellä oli alttari.

Apollonin temppeli

Apollonin temppeli.

Agoran pohjoispuolella niin sanotulla temppelikukkulalla sijaitsi alakaupungin merkittävin temppeli, Apollonin temppeli. Se rakennettiin alun perin 600-luvun eaa. alkupuolella ja se tuhoutui noin vuonna 580 eaa. Uusi temppeli, jonka rauniot ovat paikalla edelleen, rakennettiin noin vuonna 560–540 eaa. Se oli peripteraalitemppeli, jossa oli 6 × 15 pylvästä, ja edusti doorilaista tyyliä. Temppelin koko oli noin 21 × 53 metriä.[4][6]

Lekhaionin tie ja muut kadut

Lekhaionin tie oli Korintin pohjois-eteläsuuntainen pääkatu ja Caesarin perustaman roomalaisen kolonian asemakaavan cardo maximus. Sen pituus oli noin kolme kilometriä ja se johti agoralta Korintinlahden rantaan Lekhaionin satamaan. Tien alkupisteessä agoran pohjoislaidalla oli Propylon eli porttirakennus. Tie kivettiin kalkkikivilaatoilla keisari Vespasianuksen aikana ja se oli käytössä 1200-luvulle saakka. Tietä on kaivettu esiin noin 107 metrin matkalta.[2][18]

Itä-länsisuunnassa kaupungissa kulkivat roomalaisen asemakaavan decumanus-kadut.[19]

Lähdekaivot

Peirenen lähteen lähdekaivorakennus.

Peirenen lähde oli kreikkalaisessakin mytologiassa esiintyvä lähde, joka sijaitsi agoran pohjoislaidalla Lekhaionin tien alkupään itäpuolella. Roomalaisella ajalla paikalle rakennettiin suurikokoinen lähdekaivorakennus. Toinen keskeinen lähde agoran läheisyydessä oli samoin mytologiaan kytkeytynyt Glauken lähde.

Muut agoran ympäristön rakennukset

Octavian temppeli eli Temppeli E.

Agoran länsipuolella sijaitsi Octavian temppeliksi oletettu rakennus, johon viitataan tutkimuksessa myös nimellä Temppeli E. Siinä oli kaksi rakennusvaihetta. Ensimmäinen, doorilaista tyyliä edustanut temppeli oli Augustuksen tai Caligulan ajalta. Myöhempi temppeli edusti korinttilaista tyyliä. Temppeli oli ympäröity pylväspihalla, jonka koko oli noin 125 × 80 metriä.[20]

Agoran luoteiskulman lähellä heti Glauken lähteen itäpuolella sijaitsi niin kutsuttu Temppeli C, jota on ehdotettu muun muassa Hera Akraian temppeliksi. Myös se oli rakennettu Augustuksen ajalla. Temppeli edusti doorilaista tyyliä ja se oli myös ympäröity pylväspihalla.[21]

Etelästoan eteläpuolella sijaitsi Eteläinen basilika. Agoran pohjoispuolella Lekhaionin tien varrella hieman alempana sijaitsivat muun muassa niin kutsuttu Lekhaionin tien basilika länsipuolella sekä Apollonin peribolos ja Eurykleen kylpylä itäpuolella.

Pohjoinen agora

Pohjoinen agora sijaitsi keskusta-alueen pohjoisosassa temppelikukkulan pohjois- ja Lekhaionin tien länsipuolella. Se rakennettiin ensimmäisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Se muodostui suuresta peristyylipihasta, jonka koko oli noin 58 × 58 metriä. Sisäpuolella pihaa reunusti doorilainen pylväikkö. Ympäröineessä rakennuksessa oli 50 huonetta.[22]

Teatterit ja areenat

Korintin teatteri sijaitsi keskusta-alueen luoteisosassa. Sen eteläpuolella sijaitsi pienempi Odeion eli musiikkiteatteri. Noin 1,2 kilometriä agoralta koilliseen sijaitsi amfiteatteri.[23]