Korhonen

Korhonen on Suomen yleisin sukunimi. Se kuuluu vanhoihin itäsuomalaisiin sukunimiin. Vuonna 2009 nimen Korhonen kantajien määrä ylitti nimen Virtanen kantajien määrän.[1] Digi- ja väestötietoviraston mukaan[2] Korhonen oli 25. maaliskuuta 2022 sukunimenä 22 553 henkilöllä (11 525 miestä ja 11 028 naista).

Nimen esiintyminen

Vaikka Suomen kaksi yleisintä sukunimeä Korhonen ja Virtanen ovat molemmat -nen-johtimellisia, ne eroavat toisistaan taustaltaan hyvinkin paljon. Korhonen kuuluu itäsuomalaisiin sukunimiin, jotka ovat olleet käytössä ja periytyneet jatkuvasti samoissa suvuissa jo keskiajalta lähtien (paitsi että ehkä 1500- tai 1600-luvulle asti nimen päätteenä on voinut olla pelkän -nen-päätteen sijaan -inen-pääte, jolloin nimi on ollut Korhoinen). Virtanen kuuluu vasta 1800-luvun lopulla nopeasti yleisiksi tulleisiin sukunimiin, joissa alkuosan muodostaa jokin luontoaiheinen sana ja lopun vanhojen itäsuomalaisten sukunimien mallista omaksuttu johdin -nen.[3]

Nimi Korhonen on lähtöisin savolaismurteiden alueelta, mistä lähtöisin olevista vanhoista sukunimistä useimmissa on johdin -(i)nen toisin kuin useimmissa kaakkoismurteiden alueelta olevista vanhoista sukunimistä. Aikoinaan naispuolisia -(i)nen-johtimellisen nimen kantajia kuitenkin saatettiin kutsua nimellä, jossa -nen oli korvattu feminiinijohtimella -tar/-tär ja näin ollen Korhonen-nimistä naista tai tyttöä voitiin kutsua nimellä Korhotar.

Korhosia asui viimeistään 1500-luvun puolessavälissä Savossa huomattavan paljon ainakin Pellosniemellä, Vesilahdella ja Rantasalmella, 1600-luvun alussa jokseenkin jokaisessa Savon pitäjässä, ja 1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla se oli Savon toiseksi yleisin sukunimi (Savon yleisin oli Hämäläinen). Korhosta onkin luonnehdittu ”varsinaiseksi savolaisnimeksi”). Siitä on kuitenkin tullut myös Kainuulle erityisen ominainen nimi, jonkin verran Korhosten juuria on myös sekä Pohjois- että Etelä-Karjalassa ja vaikka nimi yleisesti ottaen onkin varsin selvästi itäsuomalainen, on sen kantajia myös osassa Etelä-Pohjanmaan pitäjistä ollut suhteellisen paljon.[4]

Etymologia

Nimen Korhonen etymologiasta on lukuisia arvailuja. Sen arvellaan mahdollisesti tulevan ’korho/korhu’-sanasta, joka tarkoittanut paikoin huonokuuloista ja kuuroa, paikoin sanalla on ollut merkitys ”vähän tyhmä, huomaamaton, kömpelö”. Toisaalta professori Alfred Salmela on vuonna 1970 arvellut että sana on balttilainen laina ja tarkoittanut ”vanhaa, kylänvanhinta, -päällikköä”. Edelleen Peräpohjolassa sillä on ollut merkitys ”ylpeä, rikas ja leuhka”. Suomen lähisukukielissä, kuten karjalassa, virossa ja lyydissä sanalla ’korho’ on yhteinen merkitys ”koholla oleva” (kuten heinä, jää, hiukset, karvat, tms.). Esimerkiksi karjalan ’korhottaa’: ”olla tai liikkua pystynä, pää pystyssä, kohottaa, heristää, höristellä”, sekä Suomen eri murteissa, kuten Pöytyän ’korhopää’, ”pörröpäinen” ja Ylistarosta muistiin merkitty ’korholaiho’ ”pystyssä kasvava laiho”.[5]

Tunnettuja Korhosia

Kuvitteellisia Korhosia

Muita

Lähteet
  1. Mykkänen, Juhani & Similä, Ville: Korhoset murskaavat Virtaset. Helsingin Sanomat, 3.7.2009, nro 27/2009, s. 6–9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2014.
  2. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 25.3.2022.
  3. Paikkala, Sirkka: Sukunimet sukututkimuksessa (julkaistu myös: Sukutieto 1997:4, s. 4–10) Genealogia.fi. Suomen sukututkimusseura. Arkistoitu 28.4.2020. Viitattu 21.6.2012.
  4. Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet, uudistettu laitos vuodelta 2000, s. 243)
  5. Mikkonen Pirjo: Nimenselitys on eri asia kuin sananselitys (julkaistu myös: Sukuviesti 1987:1, s. 10–12.) Genealogia.fi. Suomen sukututkimusseura. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 22.6.2012.

    Aiheesta muualla
    Tällä täsmennyssivulla luetellaan henkilöitä, joilla on sama sukunimi.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.