Korechika Anami

Anami valmistui Japanin keisarillisesta sotilasakatemiasta vuonna 1905. Hän toimi keisari Hirohiton henkilökohtaisena adjutanttina vuosina 1926–1932, keisarillisen kaartinrykmentin komentajana vuosina 1933–1934 ja sotilaskoulun johtajana Tokiossa vuosina 1934–1936. Anami ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1935 ja kenraaliluutnantiksi vuonna 1938.[1] Hän työskenteli sotaministeriössä vuosina 1936–1938 ja oli sen jälkeen divisioonankomentajana.[2] Anami toimi Fumimaro Konoen hallituksen apulaissotaministerinä vuosina 1939–1941 ja sen jälkeen 11. armeijan komentajana Kiinassa huhtikuusta 1941 heinäkuuhun 1942.[1][3][2] Hän yritti vallata strategisesti tärkeän Changshan kaupungin ensin syksyllä ja uudelleen joulukuussa 1941, mutta joutui kummallakin kerralla lopuksi perääntymään. Hän ehdotti myös hyökkäystä Chongqingiin, mutta operaatio hylättiin.[2]

Anami oli mukana nostamassa Hideki Tōjōa pääministeriksi lokakuussa 1941.[3] Heinäkuusta 1942 joulukuuhun 1944 Anami oli 2. aluearmeijan komentajana, aluksi Mantšukuossa ja marraskuusta 1943 alkaen Uudessa-Guineassa, jossa hän johti Japanin operaatioita.[3] Hän sai vuonna 1943 täyden kenraalin arvon. Joulukuussa 1944 hän siirtyi armeijan lentojoukkojen ylitarkastajaksi.[1]

Anami nimitettiin Kantarō Suzukin hallituksen sotaministeriksi huhtikuussa 1945. Vielä Hiroshiman atomipommin ja Neuvostoliiton sodanjulistuksen jälkeisessä epätoivoisessa tilanteessakin hän neuvoi keisaria jatkamaan sotaa, sillä hän uskoi Japanin voivan neuvotella edullisemmat rauhanehdot, mikäli taistelujen siirtyminen Japanin pääsaarille tuottaisi liittoutuneille suuria tappioita. Kun Hirohito lopulta päätti hyväksyä Potsdamin julistuksen mukaisen antautumisen, Anami ja eräät muut suunnittelivat estävänsä sen sotilasvallankaappauksella. Vallankaappaushanke epäonnistui Anamin päätettyä olla tukematta sitä.[1]

Anami teki itsemurhan toimistossaan Tokiossa aamulla 15. elokuuta muutamaa tuntia ennen kuin antautumisesta ilmoitettiin Japanin kansalle Hirohiton äänitetyssä radiopuheessa.[4][1] Anami suoritti seppuku-rituaali-itsemurhan huonosti, joten hänen ollessaan elossa vielä kolme ja puoli tuntia myöhemmin eräs esikuntaupseeri määräsi päättämään hänen kärsimyksensä tappavalla ruiskeella.[5] Monitulkintaisessa itsemurhaviestissään Anami sanoi pyytävänsä keisarilta anteeksi ”suurta rikosta”.[4][2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korechika Anami Wikimedia Commonsissa