Korean naisten jääkiekkomaajoukkue

Joukkueen muodostamisesta päätettiin vain kuukausi ennen olympialaisia.[2] Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kahden eri valtion olympiakomiteat muodostivat missään lajissa yhdistetyn joukkueen. Käytännössä joukkue muodostettiin niin, että Etelä-Korean 23-henkiseen joukkueeseen lisättiin 12 Pohjois-Korean pelaajaa sekä yksi muu joukkueen jäsen. Korean joukkue sai kuitenkin nimetä vain 22 pelaajaa kuhunkin pelaamaansa otteluun. Sama sääntö koski kaikkia muitakin joukkueita.[1] Joukkueen päävalmentaja oli Etelä-Korean valmentaja yhdysvaltalainen Sarah Murray[1][3]. Hänen täytyi valita joka ottelun pelaavaan kokoonpanoon vähintää kolme Pohjois-Korean pelaajaa.[1]

Korean joukkueen hymninä käytetään Etelä- tai Pohjois-Korean kansallislaulun sijaan kansanlaulua Arirang. Joukkueen yhtenäinen tunnus on Korean niemimaan siluetti, jossa lukee Korea.[1]

Joukkueen muodostamista vastustettiin jonkin verran.[4] Toisaalta Korean joukkuetta toivottiin jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Joukkueen otteluissa oli paljon yleisöä ja runsaasti tiedotusvälineiden edustajia paikalla. Ruotsille kärsityn 1–6-tappion jälkeen yleisö nousi seisomaan ja osoitti suosiotaan Korean joukkueelle, joka kumarsi yleisölle jäällä. Korean päävalmentaja Murray herkistyi kyyneliin ja halasi pohjoiskorealaista apuvalmentajaansa Pak Chul-hota. Pohjoiskorealaisten pelaajien ottaminen olympiajoukkueeseen herätti Etelä-Koreassa myös kritiikkiä, sillä sen katsottiin riistävän joiltakin eteläkorealaisilta pelaajilta mahdollisuuden pelata kotikisoissa.[5] Jatkoaika-jääkiekkosivusto haastatteli paikan päällä kisahallilla tällaisen pelaajan veljeä, joka ei kuitenkaan ollut halukas ottamaan kantaa asiaan siskonsa puolesta.[2] Hän kuitenkin arvioi, että siskon lausunnot olisivat olleet kriittisiä.[2] Yhdistyneen joukkueen otteluista oltiin kuitenkin myös innostuneita.[5] Kansainvälisen jääkiekkoliiton silloinen puheenjohtaja Rene Fasel kertoi toivovansa, että myös tulevissa olympiakisoissa Koreat pelaavat yhteisellä joukkueella.[5]

Yhtenäistä joukkuetta kritisoineet uskoivat, että sillä oli pienemmät mahdollisuudet voittaa mitali kuin Etelä-Korean joukkueella.^lähde? Puolestaan Jatkoaika-jääkiekkosivusto arvioi, että joukkueen avauspeli Sveitsiä vastaan muodostui enemmän poliittikseksi, kuin kiekolliseksi näytelmäksi[2].

Ennen avausottelua tiedotusvälineissä ympäri maailmaa kerrottiin, että Pohjois-Korea lähettää yhteensä 229 nuorta naista kannatusjoukoiksi kisoihin. Jatkoaika arvioi, että kaikki 229 olivat paikalla avausottelussa Kwandong Hockey Centressä. Jatkoaika totesi, että lopputulos oli katsomokulttuurin kannalta täysin järjetön. Kannattajat oli nimittäin jaoteltu noin 30 hengen ryhmiin ympäri hallia. He istuivat koko pelin punaisissa asuissaan ja valkoisissa pipoissaan ja lauloivat. Laulu raikui niin ottelun kuin koko toisen erätauonkin aikana. Erityisesti Jatkoaika piti hämmästyttävänä, että ryhmät lauloivat kuin yhteisestä käskystä ilman johtajaa tai merkin antajaa.[2]