Korean demokraattisen kansantasavallan armeija

Korean demokraattisen tasavallan armeija muodostettiin Kim Il-Sungin johtamasta ja Kiinan kommunistisen puolueen tukemasta sissiarmeijasta, joka oli 1930-luvulta lähtien taistellut Korean niemimaata miehittänyttä keisarillisen Japanin armeijaa vastaan. Toisen maailmansodan päätteeksi suurvallat sopivat keskenään, että Neuvostoliitto ottaa vastaan Japanin antautumisen Korean pohjoisosassa ja Yhdysvallat eteläosassa. Rajaksi sovittiin 38. leveyspiiri. Yhdistyneet kansakunnat esitti 1947 että Koreassa järjestettäisiin vaalit kiistojen ratkaisemiseksi. Pohjoisosan kommunistit eivät vaaleihin suostuneet, joten ne järjestettiin vain etelässä. 15. elokuuta 1948 vaalien tuloksena julistettiin Korean tasavalta syntyneeksi. Vastauksena tähän 9. syyskuuta 1948 pohjoisosassa sissijohtaja Kim Il-Sungin johtama kommunistiryhmittymä nousi valtaan Neuvostoliiton tuella ja Korean demokraattinen kansantasavalta julistettiin syntyneeksi. Molemmat katsoivat hallitsevansa koko Koreaa. Neuvostoliittolaiset nimittävät Pohjois-Korean valtionpäämieheksi Korean työväenpuolueen perustaneen Kim Il-Sungin, joka puna-armeijan upseerien avustuksella organisoi entisen sissiarmeijansa Korean kansanarmeijaksi. Pohjois-Koreassa kansanarmeijan perustamispäivän katsotaan olleen 8. helmikuuta 1948.

1950-luvun alkuvaiheessa Josif Stalin varusti Korean kansanarmeijaa käsiaseilla, panssarivaunuilla, rekoilla ja tykistöllä. Neuvostoliiton tuen ansiosta Korean kansanarmeija oli paremmin varusteltu kuin Korean tasavallan asevoimat, jonka raskas aseistus oli puutteellinen. Pohjois-Korealla oli myös enemmän sotilaita: vuonna 1950 Korean kansanarmeijaan kuului 150 000 miestä ja Etelä-Korealla oli 100 000 sotilasta.

25. kesäkuuta 1950 Korean kansanarmeija ylitti Koreoiden välisen rajavyöhykkeen ja käynnisti Korean sodan hyökkäämällä Korean tasavaltaan. Eteläkorealaiset joukot kukistettiin nopeasti, mutta Yhdistyneiden kansakuntien tukemat yhdysvaltalaiset joukot saapuivat Korean niemimaalle ja karkottivat pohjoiskorealaiset joukot pois Etelä-Koreasta. Kiinan kansantasavalta lähetti lisäjoukkoja Korean kansanarmeijan tueksi. Korean sota päättyi 27. heinäkuuta 1953 solmittuun aselepoon. Korean kansanarmeija koki varsinkin sodan alkuvaiheessa suuria menetyksiä, ja arvioiden mukaan noin 130 000–520 000 pohjoiskorealaista sotilasta kaatui sodan aikana.

1970-luvulla Korean demokraattinen kansantasavalta käynnisti Korean kansanarmeijan modernisoinnin, jonka tarkoituksena oli uudenaikaistaa asevoimien kalustoa. Modernisointi kiihtyi 1980-luvulla, ja arvioiden mukaan vuosien 1984 ja 1992 välisenä aikana Korean kansanarmeija hankki Neuvostoliitosta muun muassa 1 000 panssarivaunua ja 2 500 miehistönkuljetusajoneuvoa. Vuonna 1990 Korean kansanarmeija uudisti myös asevoimien johtoa.

Pohjoiskorealaisia sotilaita marssimassa

Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaiseman raportin mukaan Korean kansanarmeija on maailman neljänneksi suurin sotilasorganisaatio, jonka vahvuus on noin miljoona miestä. Kansanarmeijan sotilaista 900 000 palvelee maavoimissa, 70 000 palvelee laivastossa ja 30 000 palvelee ilmavoimissa. Näiden ohella reservissä on arviolta 5–7 miljoonaa sotilasta.

Pohjois-Korean puolustusbudjetti on suhteessa maailman suurin, sillä 25 prosenttia Pohjois-Korean tuloista käytetään kansanarmeijan menoihin, kuten sotilaiden palkkoihin, kaluston huoltamiseen ja tukikohtien ylläpitoon. Vertailun vuoksi Yhdysvaltain asevoimien puolustusbudjetti muodostaa neljä prosenttia koko Yhdysvaltojen budjetista.

Korean kansanarmeijan johdossa on Pohjois-Korean kansallinen puolustuskomitea, joka puheenjohtajansa Kim Jong-unin johdolla voi lähettää määräyksiä puolustusministeriöön ja kansanarmeijan pääesikunnalle. Puolustusministeriöstä ja pääesikunnasta määräykset etenevät kansanarmeijan eri virastoille ja operatiivisille yksiköille. Koska Korean työväenpuolueen mukaan kansanarmeija on puolueen aseistettu siipi, työväenpuolueen keskuskomitea osallistuu määräysten päätöksentekoon. Nykyinen ylipäällikkö on Kim Jong-un, joka on vastuussa kansanarmeijan kenraalien nimittämisestä ja sota-aikana sodanjohdon ylläpidosta.

Vuonna 1996 julkaistujen yhdysvaltalaisten tiedustelutietojen mukaan Korean demokraattisen tasavallan armeija koostuu 153 divisioonasta, mukaan lukien 60 jalkaväkidivisioonaa, 25 panssarijalkaväkiprikaatista, 13 panssarivaunuprikaatista, 25 erikoisjoukkoprikaatista ja 30 tykistöprikaatista. Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston KCNA:n julkaisemien tietojen perusteella suurin osa kansanarmeijan joukoista on sijoitettu 38° pohjoisen leveyspiirin tuntumaan.

Laivaston korvetti (1993)

Useimmat sotilasalan asiantuntijat uskovat Korean kansanarmeijan kaluston olevan täysin vanhentunutta ja todennäköisesti varaosien puutteen ja huollon rajallisuuden takia suurimmaksi osaksi käyttökelvotonta. Koska Korean kansanarmeija tiettävästi poistaa käytöstä kalustoaan vain harvoin, asevoimien vanhin kalusto on peräisin jo 1950-luvulta. Kaluston iästä huolimatta vanhimmatkin aseet pidetään jatkuvassa huollossa, jotta ne olisivat mahdollisimman kauan käyttökelpoisia.

Kansanarmeijan iskuvoiman uskotaan perustuvan sotilaiden ja perinteisen sotilaskaluston määrään. Pelkästään Pohjois-Korean maavoimilla on käytössään muun muassa 4 000 panssarivaunua, 2 800 miehistönkuljetusvaunua, 2 300 raketinheitintä sekä 8 300 haupitsia ja telatykkiä. Näistä suurin osa on hankittu entisestä Neuvostoliitosta tai Kiinan kansantasavallasta. Pohjois-Koreassa on myös oma aseteollisuus, joka valmistaa kansanarmeijan käyttöön rynnäkkökivääreitä ja erilaisia panssariajoneuvoja, joista tunnetuin lienee neuvostovalmisteisen T-62:n pohjalta suunniteltu Ch'onma-ho-panssarivaunu.

Maavoimien ensisijaiset taistelupanssarivaunut ovat Pokpung-ho, Ch'onma-ho, T-55 ja T-62, mutta maavoimiin kuuluu yhä myös Korean sodasta asti asevoimissa palvelleita T-34-vaunuja. Tiedustelutehtäviä varten maavoimilla on PT-76-tiedusteluvaunuja ja BA-64-panssariautoja. Miehistönkuljetusvaunuja ovat BTR-50, BTR-60, VTT-323 ja YW-531. Tykistössä palvelee enimmäkseen 122 H 63 -haupitseja ja erilaisia M-sarjan telatykkejä. Ilmatorjuntaan kuuluu S-60-, K-19-, K-12- ja ZU-23-2-ilmatorjuntatykkejä sekä ZSU-23-4- ja KZU-57-2-ilmatorjuntavaunuja. Yhdysvaltain tiedustelutietojen mukaan Pohjois-Korealla on 1970-luvulla alkaneen kaluston modernisoinnin seurauksena kaksi kertaa enemmän panssariajoneuvoja kuin Etelä-Korealla.

Ilmavoimien MiG-17F

Suurin osa ilmavoimien käytössä olevista suihkuhävittäjistä on MiG-17-, MiG-23- ja Shenyang F-6 -hävittäjiä, tosin ilmavoimilla on myös uudempia MiG-29- ja Su-25-koneita. Lentäjien koulutukseen käytetään MiG-15-, Jak-18- ja Aero L-39 Albatros -suihkukoneita. Kuljetuskoneista lukumäärältään yleisin on Antonov An-2, mutta muihin kuljetuskoneisiin lukeutuvat Antonov An-24 ja Iljušin Il-76. Ilmavoimien lentokoneisiin kuuluu myös Iljušin Il-28 -pommikoneita. Helikoptereihin lukeutuivat Mi-35-taistelukopterit sekä Mi-8- ja Mi-26-kuljetuskopterit. Suurin osa uudemmista lentokoneista ja helikoptereista on luultavasti hankkittu Neuvostoliitosta 1980-luvun varrella.

Laivastolla on vain vähän suuria sotalaivoja, joten useimmat laivoista ovat pieniä ohjus-, tykki- ja torpedoveneitä. Laivaston käytössä on myös tuntematon määrä vanhoja dieselkäyttöisiä sukellusveneitä. Pohjois-Korean rannikkopuolustukseen kuuluu erilaisia rannikkopuolustustykkejä sekä SM-4-1- ja Silkworm-rannikkopuolustusohjuksia.

• Pohjois-Korean ohjuslaukaisut
• Pohjois-Korean ydinaseohjelma
• Luettelo Korean demokraattisen kansantasavallan ilmavoimien kalustosta

• North Korea Military Guide 11.8.2005. GlobalSecurity.org. (englanniksi)