Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus

Islamilaisessa kertomuksessa Koraanin synnystä on puutteena se, että kertomus ei perustu aikalaislähteisiin. Ensimmäisen kerran Koraaniin viitataan vasta Ibn Ishaqin kadonneessa Muhammed-eläkerrassa, joka on kirjoitettu 760-luvulla. Vaikka Koraani kerrotaan kanonisoidun jo 640-luvulla, sitä ei esimerkiksi tunne 700-luvun puolivälissä kirjoitettu Fiqh Akbar I, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti. [1] Joseph Schacht osoittikin, että pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta islamilainen laki ei ollut peräisin Koraanista. Tieto viittaa John Wansbroughin mielestä Koraanin oletettua myöhempään kanonisointiaikaan.[1]

Koraanin teksti on katkonaista, typologisesti vaihtelevaa ja keskenään ristiriitaista eikä siksi herätä mielikuvaa yhdestä kirjoittajasta.[1] Islamilainen tarina selittää katkelmallisuuden johtuvan tavasta, jolla Koraani koottiin Muhammedin kuoleman jälkeen. Läntisistä islaomogeista Reynolds katsoo toiston johtuvan siitä, että Koraanin tekstit ovat saarnoja.[2]

Vaikeudet lukea Koraanin kirjoitusta islaminusko selittää sillä, että Koraani oli noin vuosikymmenen ajan enimmäkseen suullisessa muodossa ja ulkoa opittuna, jolloin tekstin oikein lukemista koskevia epäselvyyksiä ei ollut. Koraani sisältää myös keskenään ristiriitaisia ohjeita. Ristiriidat islam selittää siten, että myöhemmin annetut ilmoitukset kumoavat vanhemmat.[3]

Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus on kaksi pergamenttisivua käsittävä Birminghamin käsikirjoitus. Kun sen ikää tutkittiin vuonna 2015 radiohiilimenetelmällä, kävi ilmi, että itse pergamenttipohja oli peräisin ajalta 569–645 keskiarvon ollessa vuodessa 593.[17][18]  Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin ilmoitukset laskeutuivat vuosina 622–32, ja ne koottiin yhdeksi kirjaksi vuonna 652 Uthmanin toimesta.[19] Birminghamin käsikirjoitus sisältää katkelmia Koraanin kolmesta suurasta (18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40).[20] Niissä ei ole erityisesti islamilaista sisältöä, vaan varhaiskristillisiä tarinoita, kuten kertomus Marian ilmestyksestä tai luolaan nukkuneista unikeoista. Muitakin Koraanin osia sisältäviä 600–700 -luvuille ajoitettuja pergamentteja on löydetty, mutta ei täydellistä Koraania ennen 800- tai 900-lukua.

Koraanin ikää on tutkittu etsimällä sitä koskevia mainintoja varhaisesta kirjallisuudesta. Koraania ei mainita missään ennen 800- lukua. Esimerkiksi Fiqh Akbar I – käsikirjoitus, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti 700-luvulta, ei tunne vielä Koraania.[21] Lähi-idästä löydetyissä piirtokirjoituksissa sana "Koraani" esiintyy ensimmäisen kerran Mosulissa noin vuonna 810. [22]

Jotkut tutkijat ovat kehitelleet teoriaa, jonka mukaan Koraani olisi varhaisvaiheissaan ollut kokoelma syyrialais-kristillisiä saarnoja ja virsiä.

Vuonna 1970 Günter Lüling perusteli väitöskirjassaan näkemystä, että kolmasosa Koraanin suurista olisi alun perin ollut kristillisiä hymnejä.[31] Saksalainen kirkkohistorioitsija K.-H. Ohlig on myös arvellut, että pääosa Koraanista olisi jonkin Lähi-idässä vaikuttaneen esi-nikealaisen kristillisen liikkeen liturgisia tekstejä, jotka ovat peräisin eri vuosisadoilta.[31] Kirjoitustavan lukukelvottomuutta Ohlig perustelee sillä, että kyse oli uskonmiesten itselleen tekemistä muistilapuista saarnoja varten. Kirjoittaja olisi siten osannut lukea tekstin, koska tiesi, mitä oli tarkoittanut, mutta ei kukaan muu. Koraanin matemaattisen tyylianalyysin perusteella ranskalainen tutkija J-J. Walter on arvioinut, että kirjoittajia olisi saattanut olla 30–100.[32]

Ohligin mukaan islamin varsinainen lähtökohta saattoi olla arabikristillisessä, arameankielisessä lahkossa, joka ensimmäisillä sataluvuilla vaikutti Syyriassa ja Mesopotamiassa ja sai vaikutteita etenkin samarialaisuudesta. Osa tästä väestöstä pakkosiirrettiin 200-luvulla Khorasaniin ja sen pääkaupunkiin Merviin Iranin koillisosassa. Sieltä alkuperäinen "koraaniliike" olisi poliittisten kumousten myötä (al-Malik, al-Mansur, al-Mamun) palannut valtakunnan ydinalueille ja noussut kalifien suojeluksessa valtionuskonnoksi. Profeetta Muhammedin hahmo olisi yhdistetty koraaniliikkeeseen ja sen teksteihin vasta 700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kirja olisi saanut hänestä siihen asti puuttuneen profeetallisen kirjoittajan Mooseksen esikuvan mukaisesti.[28] Monet seikat tukevat teoriaa, muun muassa Koraanin kieli, kirjaimisto ja sisältö sekä islamiin sisältyvät zarathustralaiset, parsilaiset ja buddhalaiset vaikutteet, jotka viittaavat Keski-Aasiaan eivätkä Arabian niemimaalle islamin kehtona.

Alphonse Mingana (k. 1937) ja Christoph Luxenberg ovat osoittaneet, että Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi eli Lähi-idän lingua francalla ja Jeesuksen äidinkielellä eikä arabiaksi. Minganan mukaan myös sana 'Koraani' on arameaa ja merkitsee syyrialais-kristillisessä jumalanpalveluksessa käytettyä liturgista lukemistoa.[33] Koraanin teksteihin lisättiin diakriittiset merkit vasta myöhäisessä vaiheessa. Ne täsmensivät monien glyfien lukutavan, sillä sitä ennen sama merkki saattoi tarkoittaa useita eri äänteitä. Luxenberg on pyrkinyt ennallistamaan tekstien merkitystä poistamalla niistä diakriittiset merkit ja etsimällä vaihtoehtoisia lukutapoja myös arameankielisistä sanoista. Uusi lukutapa on muuttanut tekstien sisältöä monissa avainkohdissa. [34][33] Siitä esimerkkinä on Voiman suura (96), joka Hämeen-Anttilan suomentamana kuuluu seuraavasti:

”Olemme lähettäneet tämän Voiman yönä. Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on! Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta. Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herran luvalla. Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti.”[35]

Islamilaisen Koraanin selityksen (tafsir) mukaan suura kertoo, että juuri tuona yönä Koraani laskeutui profeetta Muhammedille. Muslimit viettävät Voiman yötä vuosittain paastokuukauden aikana, jolloin suoritetut rukoukset ovat tehokkaampia kuin vastaavat teot "tuhantena kuukautena", joihin ei sisälly Voiman yötä. Brittiläinen orientalisti Richard Bell (1876–1952) näki kuitenkin Voiman suurassa kuvauksen jouluyöstä. Myös Günter Lüling katsoi vuonna 1970, että Voiman suura on kristillinen hymni, jossa saarnaaja puhuu seurakunnalle.[36] Luxenbergin analyysit tukevat näitä väitteitä. Luxenbergin mukaan arabian sana al-qadr tarkoittaa myös kohtaloa ja sanan sisältyvä konsonanttiyhdistelmä q-d-r tarkoittaa syyro-arameassa syntymää tai ”onnentähteä”, jonka merkeissä ihminen on syntynyt sekä myös joulua. Myöhäisantiikissa astrologia oli suosittua. Se näkyy Jeesuksen syntymää koskevissa kertomuksissa, joissa joulutähti johdatti itämaan tietäjiä. Koska islamissa ei tunneta yöjumalanpalvelusta, Luxenberg näkee aamunkoittoon ulottuvassa valvomisessa viittauksen Syyrian kirkon joulunviettoon. Analyysin lopputuloksena Luxenberg kääntää suuran seuraavasti:

”Olemme antaneet hänen (=Jeesuksen) laskeutua alas jouluyönä. Mistäpä tietäisit, mikä on jouluyö? Jouluyö on rikkaampi armosta kuin tuhat yöjumalanpalvelusta. Enkelit, henkien seuraamina, tuovat silloin Herransa luvalla alas kaikenlaisia hymnejä. Silloin vallitsee rauha aamunkoittoon asti.”[37]

Voiman suura muuttuu Luxenbergin ehdottamalla lukutavalla jouluyötä ja Jeesuksen syntymää ylistäväksi hymniksi. Vastaavalla tavalla monista Koraanin kohdista löytyy uusia lukutapoja. Luxenbergin tunnetuin esimerkki koskee Paratiisin neitsyitä, joita hän pitää käännösvirheenä; kyse olisi todellisuudessa viinirypäleistä.[38] Muita esimerkkejä Koraanin suurista, joissa uusi lukutapa tai uusi tulkinta löytävät kristillisiä aiheita, ovat al-Fil eli Norsun suura (105) ja al-Masad eli Niiniköyden suura (111).

Ohligin mukaan väite siitä, että Koraanin kieli on arabiaa, oli luonteeltaan poliittinen ratkaisu siinä vaiheessa kun Koraani kanonisoitiin. Koraanin scripta defectaa ei tuossa vaiheessa enää osattu lukea.[39] Myös itse Koraanin teksti sisältää toistavaa vakuuttelua, että kyseessä on nimenomaan arabiankielinen teos. Tämä herättää vaikutelman siitä, että asia on herättänyt keskustelua.

Kriittisistä tutkijoista Luxenberg on saanut eniten julkista huomiota, ja häneen on myös kohdistunut eniten arvostelua perinteisten tutkijoiden leiristä. Perinteiseen kertomukseen sitoutuneiden tutkijoiden on ollut mahdoton hyväksyä monia Luxenbergin korjausehdotuksia. Luxenbergiin onkin kohdistunut jopa vihapuhetta.[40] Historiakriittisten tutkijoiden esiintyminen on Reynoldsin mukaan vienyt Koraanin länsimaisen tutkimuskentän hajaannuksen tilaan, jota voi kuvata sanoilla "toivoton kaaos". [40]

• Aboulfaouz, S., Hammoud-Rouhe, M., Onniselkä, S. & Sorsa, H.: Salam – islamin polku 5–6. Opetushallitus, 2015.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
• Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe, s. 62–68. Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-145-8. (saksaksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context, s. 1–26. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3.
• Reynolds, Gabriel Said: The Qur'an and its Biblical Subtext. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7.
• Sardar, Ziauddin: Mihin uskovat muslimit. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23224-7..