Koptit

Koptit polveutuvat muinaisista egyptiläisistä. Koska koptit eivät ole sulauttaneet joukkoonsa ulkopuolisia, he ovat säilyttäneet muinaisten egyptiläisten ulkomuodon.[4]

Kristinusko tuli Egyptiin jo ensimmäisellä vuosisadalla. Se levisi nopeasti koko maahan, ja Aleksandrian kaupungista tuli tärkeä kristinuskon keskus. Koptilainen kirkko oli yksi niistä itäisistä kirkoista, jotka torjuivat käsityksen Kristuksen kahdesta luonnosta, joka oli hyväksytty Khalkedonin kirkolliskokouksessa. Koptilainen kirkko omaksui miafysitismiksi kutsutun teologisen opin.[1] Moni kopti erkaantui ortodoksisesta koptilaisuudesta kääntymällä roomalaiskatolisuuteen ja protestantismiin.[1]

Arabit valloittivat Egyptin vuonna 641. Muslimeiksi kääntyneet arabihallitsijat alkoivat vainota kopteja 800-luvulta alkaen, jolloin koptien kirkkoja tuhottiin, kirjoja poltettiin ja vanhimpia vangittiin.[2]

Koptit alkoivat käyttää arabian kieltä, ja osa sulautui arabeihin. Arabiasta tuli koptien liturginen kieli koptin kielen rinnalla 1100-luvulla, sillä moni kopteista oli jo unohtanut koptin kielen. Nykyisin vain pieni osa koptien jumalanpalveluksista on muulla kielellä kuin arabiaksi.[1]

Egyptin presidentti Nasser tapaa koptipiispoja vuonna 1965.

Islamiin kääntymisten seurauksena kopteja oli enää kymmenesosa koko maan asukkaista, kun Britannia otti Egyptin hallintaansa vuonna 1882. Koptit olivat dhimmejä, eli heidän toimintaansa säädeltiin ja rajoitettiin monin tavoin. Kopteilla oli kuitenkin uskonnonvapaus ja oikeus omistaa maata. Egyptiin syntyikin 1800-luvulla suuri koptien porvariluokka. Kopteja toimi myös paikallisjohtajina, ja brittihallinnon aikakaudella Egyptissä toimi myös kaksi koptipääministeriä.[2]

Koptien asema heikentyi Egyptin itsenäistyttyä vuonna 1936.[4] Nasserin valtakaudella vuoden 1952 uudistuksissa keskiluokkaiset ja alaluokkaiset koptit olivat hyötyjien puolella, mutta 75 prosenttia vaikutusvaltaisen koptieliitin omaisuudesta kansallistettiin. Koptit kärsivät 1950-luvulla häirinnästä, merkittäviä koptipuolueita lakkautettiin ja heidän omaisuuttaan takavarikoitiin. Heikkenevät olosuhteet ajoivat monet koptit muuttamaan maasta.[2]

Sadatin aikana vuonna 1972 radikaalit islamistit tuhosivat paljon koptien kirkkoja ja muita rakennuksia. Vuosikymmenen lopulla koptit protestoivat syrjintää ja sharialain valtaa vastaan, ja maassa oli selkkauksia muslimien ja koptien välillä. Sadat karkotti koptien paavi Shenouda III:n vuonna 1980 viideksi vuodeksi, koptiaktivisteja pidätettiin, ja heidän järjestöjään ja julkaisujaan kiellettiin.[2]

Kopti Boutros Boutros-Ghali oli YK:n pääsihteeri 1990-luvulla.

Koptit ovat kärsineet syrjinnästä ja väkivallasta 2000-luvullakin. Kouluissa koptien kulttuuria ei opeteta, ja heidän asemansa yliopistossa ja armeijassa on epätasa-arvoinen. 2010-luvulla kopteja on surmattu useissa hyökkäyksissä. Pelkästään vuosien 2011–2012 aikana heitä surmattiin yhteensä lähes sata. Vuonna 2013 muslimit syyttivät kopteja Egyptin väkivaltaisen armeijan tukemisesta, mikä johti uusiin koptivainoihin.[2]

Presidentti Abdel Fattah al-Sisi on ryhtynyt tukemaan ja osallistamaan koptikirkkoa. Vainot ja syrjintä ovat kuitenkin jatkuneet – esimerkiksi koptien kirkkorakentamista on rajoitettu, eivätkä viranomaiset aina suojele kopteja väkivallalta. Vuoden 2015 vaaleissa Egyptin parlamenttiin kuitenkin valittiin ennätykselliset 36 koptia eli kuusi prosenttia kaikista paikoista.[2]

Kopteja asuu suhteellisesti eniten Ylä-Egyptissä. Useimmat koptit ovat talonpoikia ja työläisiä, mutta osa heistä kuuluu talouselämän ylempään keskiluokkaan tai kaupunkien ja maaseudun keskiluokkaan.[2]