Kopiokynä

Kopiokynä eli kosmoskynä on alun perin kynä, jonka jälki mahdollistaa kopioinnin vesijäljennöksenä eli painamalla kostutettu ohut kopiopaperi alkuperäistä paperia vasten. Kopioitaessa väri siirtyy alkuperäisestä paperista kopiopaperiin. Menetelmä tuotti kopion paperiin peilikuvana, joka voitiin lukea paperin läpi valoa vasten tai läpikuultavaa kopiopaperia käytettäessä valkeaa taustaa vasten.[1][2]

Perinteinen kopiokynä ("Kosmos"), jossa on suojatuppi. Kosmoskynän sisältämä väriaine voi aiheuttaa myrkytyksen, jos teroitettu kärki tekee haavan ihoon.

Historia

Kopiokynällä tehtävän märkäkopiointiprosessin kehitti James Watt, joka patentoi sen vuonna 1780.[2] Kopiokynän väri sisälsi yleensä kaoliinin ja grafiitin lisäksi veteen liukenevaa aniliiniväriä, joka oli useimmiten metyyliviolettia.[3][4]

Kopiokynälle on ominaista, ettei jälkeä voi poistaa pyyhekumilla. Tämä ominaisuus mainitaan eräässä patentissa jo vuonna 1877.[2] Värin pysyvyys menetti merkityksensä kuulakärkikynän yleistyessä.[5]

Kopiokynä patentoitiin Englannissa 1874.[6] Petit valmisti ensimmäisen kopiokynän vuonna 1874.[3]

Nykyisin

Italiassa kopiokyniä käytetään edelleen yleisissä vaaleissa äänestyslippujen merkitsemiseen.

Italialainen sisäministeriön virallinen vaalikynä

Kosmoskynä-nimen alkuperä

Suomessa kopiokynän yleinen nimitys on kosmoskynä tai joskus myös kosmuskynä. Nimi on peräisin saksalaisen kopiokynävalmistaja Fa. Josef Schroppin Kosmos-tuotemerkistä.[7]

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.