Koordinaatioluku

Koordinaatioluku tarkoittaa kemiassa yhdisteissä tiettyyn atomiin sitoutuneiden ryhmien määrää. Kompleksikemiassa koordinaatioluvulla tarkoitetaan keskusionin ja ligandien muodostamien σ-sidosten määrää.[1][2][3][4]

Koordinaatioluku kompleksiyhdisteissä ja koordinaatiogeometria

Koordinaatioluku siirtymämetallien kompleksiyhdisteissä vaihtelee 29 välillä ja näistä koordinaatioluvut 6 ja 4 ovat tyypillisimmät. Lantanoideilla ja aktinoideilla koordinaatioluku voi olla jopa 12. Määritettäessä koordinaatiolukua otetaan huomioon ainoastaan ligandin ja keskusatomin väliset σ-sidokset, eikä keskusionin ja ligandin välisiä mahdollisia π-sidoksia oteta huomioon. Mikäli kaikki ligandit ovat yksihampaisia on keskusatomin koordinaatioluku sama kuin siihen sitoutuneiden ligandien määrä. Keskusatomin koordinaatioluku kompleksissa riippuu keskusatomin atomisäteestä ja hapetusluvusta. Koordinaatioluku kasvaa ryhmässä alaspäin mentäessä atomikoon kasvaessa ja korkeammalla hapetusluvulla olevat keskusatomit muodostavat komplekseja yleensä suuremmilla koordinaatioluvuilla kuin silloin kun keskusatomina on sama alkuaine alemmalla hapetusluvulla. Myös ligandin koko vaikuttaa koordinaatiolukuun ja suurimpaan mahdolliseen koordinaatiolukuun 9 päästään vain ligandien ollessa hyvin pieniä, esimerkiksi hydridoligandeja. Jokaisella koordinaatioluvulla on yksi tai useampi sille tyypillinen koordinaatiogeometria. Koordinaatioluvuilla 5 ja 7 esiintyy usein rakenteen fluksionaalisuutta.[2][3][4][5][6][7]

Koordinaatioluku Geometria Esimerkkikompleksi
2Lineaarinen[3][4][7][CuCl2]-[4]
3Tasokolmio
T-mallinen[3][4][7]
[Ni(C2H4)3]
[Rh(PPh3)3]+[4][7]
4Tasoneliö
Tetraedrimäinen[3][4][7]
[PdCl4]2-
[Ni(CO)4][4][7]
5Trigonaalinen bipyramidi
Neliöpohjainen pyramidi[3][4][7]
[Fe(CO)5]
[Co(CNPh)5]2+[7]
6Oktaedri
Trigonaalinen prisma[3][4][7]
[Mo(CO)6]
MoS2[4][7]
7Pentagonaalinen bipyramidi
Leikattu oktaedri
Leikattu trigonaalinen prisma[3][4][7]
[UF7]3-
[NbOF6]3-
[TaF7]2-[4][7]
8Dodekaedri
Neliömäinen antiprisma
Kuutio[3][4][7]
[MoH4(PR3)4]
[TaF8]3-
[W(CN)8]4-[4][7]
9Leikattu trigonaalinen prisma[3][4][7][Re(H)9]2-[4][7]

Lähteet

  1. Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 34. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7. (englanniksi)
  2. Coordination number IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 5.6.2015.
  3. Katharina M. Fromm: Coordination Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 5.6.2015
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 259–260. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.6.2015). (englanniksi)
  5. Steven S. Zumdahl, Susan A. Zumdahl: Chemistry, s. 964–965. 8. painos. Brooks Cole, 2008. ISBN 978-0-495-82992-8. (englanniksi)
  6. Geoff Rayner-Canham & Tina Overton: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 611. 5th Edition. W. H. Freeman and Company, 2014. ISBN 978-1-4641-2557-0. (englanniksi)
  7. Robert H. Crabtree: The Organometallic Chemistry of The Transition Metals, s. 41–42. 4th Edition. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 0-471-66256-9. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.