Kontšanskoje-Suvorovskoje

Kontšanskoje-Suvorovskoje (ven. Конча́нское-Суво́ровское, vuoteen 1950 saakka Kontšanskoje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Novgorodin alueen Borovitšin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Šeregodrajärven itärannalla 35 kilometriä Borovitšista pohjoiseen. Paikallinen nähtävyys on sotapäällikkö Aleksandr Suvoroville omistettu museoalue.[1] Kylässä on vajaat 300 ja kunnassa 850 asukasta (vuonna 2011)[2].

Kontšanskoje-Suvorovskoje
Конча́нское-Суво́ровское

Kontšanskoje-Suvorovskoje

Koordinaatit: 58°39′23″N, 34°4′11″E
Valtio Venäjä
Subjekti Novgorodin alue
Piiri Borovitši
Hallinto
 – Asutustyyppi kunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 500,76 km²
Väkiluku (2011) 850











Maantiede ja asutus

Kontšanskoje-Suvorovskojen kunnan pinta-ala on 500,76 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu luoteessa Novgorodin alueen Ljubytinon, pohjoisessa Hvoinajan ja idässä Mošenskojen piireihin sekä etelässä Borovitšin piirin Perjodkin ja Progressin ja lounaassa Volokin kuntiin[4]. Pinta-alasta 80,6 % on metsää, 14,5 % maatalousmaata ja 3,8 % vesistöjä[3].

Seudun jokia ovat Udina, Veregža, Sitnitsa ja Haritsa. Lukuisista järvistä suurimmat ovat Šeregodra, Sitnoje ja Ljuto.[5] Šeregodra ja Ljuto kuuluvat seitsemästä karstijärvestä koostuvaan Karstovyje ozjora -rauhoitusalueeseen. Kunnan alueella sijaitsee myös Brusnitšnojejärven luonnonmuistomerkki[6].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Udinon taajama sekä 37 kylää: Bereznjaki, Bolšoje Obretšje, Derevkovo, Durilovo, Fedovo, Fedosino, Gorlovo, Isaiha, Jazvik, Jurjevo, Karpovo, Kloptšiha, Kosunskije Gory, Kutškovo, Ledinka, Ljuboni, Maloje Obretšje, Minoha, Osinovets, Podol, Pokrovskoje, Ramenje, Rjabinovka, Rumjantseva Gorka, Sergeikovo, Sestrjonki, Sokolovo, Sopiny, Sorokino, Timoškino, Trjomovo, Vaškovo, Vysoko, Zaharino, Zakljop, Zihnovo ja Žukovo[7].

Kontšanskoje-Suvorovskojen ohella toinen suurempi asutuskeskus on noin 250 asukkaan Udino. Yhdessätoista kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta. Vuodesta 1989 lähtien kunnan väestö on vähentynyt lähes kolmanneksen verran.[8] Noin kaksi kolmasosaa asuintaloista on luokiteltu kesähuviloiksi[9].

Historia
Suvorov-museo Kontšanskoje-Suvorovskojessa.

Kontšanskoje on syntynyt vuonna 1660, jolloin tsaari Aleksei Mihailovitš luovutti seudun autioiksi jääneet kylät Ruotsin valloittamasta Käkisalmen läänistä paenneiden karjalaisten asutettavaksi[10]. Karjalaisasutus venäläistyi 1900-luvun alkuun mennessä. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan Kontšanskojen seudulla oli enää 15 karjalaista[11].

1700-luvun puolivälissä karjalaisten asuttamat Kontšanskojen ja Kamenkan kartanoalueet kuuluivat keisarinna Elisabetille. Hän lahjoitti kylät talonpoikineen serkulleen hovimestarinna Anna Vorontsovalle, joka puolestaan myi ne kenraaliluutnantti Ivan Šuvaloville. Vuonna 1763 kartanot osti Vasili Suvorov, jolta ne periytyivät tämän pojalle Aleksandrille.[12][13]

Aleksandr Suvorov vieraili Kontšanskojessa talvella 1784 ja keväällä 1786. Vuosina 1797–1799 hän asui siellä karkotettuna vastustettuaan Paavali I:n preussilaishenkisiä armeijan uudistuksia.[14] Kontšanskojessa Suvorov opetteli talonpojiltaan karjalaa ja tarinan mukaan puhuikin sitä varsin hyvin[15]. Vuonna 1942 kylään perustettiin sotapäällikölle omistettu kotimuseo, joka vuonna 1960 sai valtiollisen suojelualueen statuksen[13].

1900-luvun alussa Kontšanskoje oli Novgorodin läänin Borovitšin kihlakuntaan kuuluneen volostin keskus. Vuonna 1910 kylässä oli 53 taloa ja 293 asukasta, joiden elinkeino oli maanviljely. Kylässä toimi koulu, kyytiasema, välskärin vastaanotto, viljavarasto, kolme pientä kauppaa, valtion viinakauppa ja kaksi teetupaa. Kontšanskojen volostiin kuului 74 kylää, joissa oli yhteensä 6 200 asukasta.[16]

Vuosina 1927–1932 Kontšanskoje lähiympäristöineen muodosti Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuuluneen hallintopiirin. Myöhemmin se kuului kyläneuvostona Borovitšin piiriin. Vuonna 1950 kylä sai nimen Kontšanskoje-Suvorovskoje.[17] Nykyinen Kontšanskoje-Suvorovskojen kunta on perustettu vuonna 2004. Vuonna 2010 siihen liitettiin Udinon kunta[18].

Liikenne, talous ja palvelut

Kontšanskoje-Suvorovskojen ohi kulkee Borovitšin ja Hvoinajan välinen maantie[19]. Kunnasta on linja-autoyhteydet Borovitšiin, Hvoinajaan ja Novgorodiin[20].

Seudun tärkein elinkeino on puunhankinta ja -jalostus. Kunnassa toimii Udinon kartonkipakkaustehdas, metsäteollisuusyritys Suvorovets, Kontšanskojen metsänhoitoalue, maatalousyritys Suvorovskoje sekä kaksi yksityistä maatilaa. Huomattava osa työvoimasta saa elantonsa palstaviljelmistään ja loput työskentelevät erilaisissa palveluammateissa.[21] Eläkeläiset, työttömät ja vammaiset muodostavat 40 % väestöstä[22].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu asuntoloineen, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, apteekki ja posti. Vähittäiskaupasta vastaa Borovitšin piirin kulutusosuuskunta sekä yksityinen kauppaliike.[23]

Kyläkuva ja nähtävyydet

Kontšanskoje-Suvorovskoje koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista sekä neljästä kaksikerroksisesta kunnallisesta asuintalosta. Museoalue ja palvelut sijaitsevat kylän keskiosassa. Pohjoispuolella on karjatila.[24] Vesijohto- ja huonokuntoinen viemäriverkko kattaa osan kylästä, keskuslämmitys kunnalliset asuintalot ja julkiset rakennukset[25].

Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä uhrikiviä. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1700–1800-luvuilla rakennetut Sopinyn, Ljubonin ja Osinovetsin kirkot sekä Derevkovon, Kutškovon, Ljubonin ja Pokrovskojen kartanoalueet.[26]

Nähtävyyksistä huomattavin on Kontšanskoje-Suvorovskojen museoalue, joka kertoo Aleksandr Suvorovin arkielämästä, taloudellisesta toiminnasta ja suhteista talonpoikiin. Se käsittää Suvorovin kesä- ja talvituvat, neljän hehtaarin laajuisen puistoalueen, talousrakennuksia sekä vuonna 1901 rakennetun entisen kirkon, jossa toimii Italian ja Sveitsin sotaretkestä kertova näyttely. Vuonna 1947 palanutta kartanon päärakennusta ja kotikirkkoa ollaan pystyttämässä uudelleen. Kylässä on vuonna 1940 paljastettu Suvorovin muistomerkki. Lähistöllä sijaitsee Dubihan huvimaja ja muita sotapäällikön elämään liittyviä kohteita.[13]

Lähteet

Viitteet
  1. Generalnyi plan, s. 88–89.
  2. Generalnyi plan, s. 56–57.
  3. Generalnyi plan, s. 75.
  4. Generalnyi plan, s. 17–18.
  5. Generalnyi plan, s. 25.
  6. Generalnyi plan, s. 43–45.
  7. Generalnyi plan, s. 17.
  8. Generalnyi plan, s. 58–59.
  9. Generalnyi plan, s. 96.
  10. G.I. Vasiljeva: O tšom rasskazal eksponat muzeja. Tšelo, 2011, nro 1, s. 101–103. Novgorod: Novgorodski gosudarstvennyi universitet imeni Jaroslava Mudrogo. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  11. Karjalan kirja, s. 330. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  12. Rybkin, s. 68.
  13. Generalnyi plan, s. 20.
  14. Generalnyi plan, s. 20–21.
  15. Rybkin, s. 10, 80.
  16. Spisok naseljonnyh mest Novgorodskoi gubernii. Vypusk VI: Borovitšski ujezd, s. 3, 44–45. Novgorod: Gubernskaja tipografija, 1911.
  17. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 105–106, 157. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.9.2012). (venäjäksi)
  18. Generalnyi plan, s. 16.
  19. Generalnyi plan, s. 88.
  20. Generalnyi plan, s. 127.
  21. Generalnyi plan, s. 52–53.
  22. Generalnyi plan, s. 58.
  23. Generalnyi plan, s. 101–108.
  24. Generalnyi plan, s. 89.
  25. Generalnyi plan, s. 132, 150–151.
  26. Generalnyi plan, s. 41–42.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.