Konstruktiivinen empirismi

Konstruktiivinen empirismi on eräs empirismin muoto. Sen merkittävin kehittäjä on Bas C. van Fraassen erityisesti teoksessaan The Scientific Image (1980).

Konstruktiivisessa empirismissä tieteelliset teoriat tulkitaan semanttisesti kirjaimellisesti, ne pyrkivät olemaan empiirisesti riittäviä, ja niiden hyväksymiseen riittää uskomus siihen, että ne ovat empiirisesti riittäviä. Teoria on semanttisesti kirjaimellinen jos ja vain jos teorian käyttämä kieli tulkitaan niin, että teorian esittämät väitteet ovat joko tosia tai epätosia (päinvastoin kuin instrumentalistisessa tulkinnassa). Teoria on empiirisesti riittävä jos ja vain jos kaikki mitä se sanoo havaittavissa olevista entiteeteistä on totta, toisin sanoen teorioilta vaaditaan vain, että ne kuvaavat oikein todellisuuden havaittavissa olevia osia.

Konstruktiivinen empirismi on näin normatiivinen, semanttinen ja tietoteoreettinen teesi. Ajatus siitä, että tiede pyrkii olemaan empiirisesti riittävää, muodostaa normatiivisen osan; että teoriat ovat semanttisesti kirjaimellisia, muodostaa semanttisen osan; ja että teorioiden hyväksymiseen riittää uskomus empiirisestä riittävyydestä muodostaa tietoteoreettisen osan.

Konstruktiivinen empirismi asettuu tieteellistä realismia, loogista empirismiä ja instrumentalismia vastaan. Konstruktiivinen empirismi ja tieteellinen realismi ovat yhtä mieltä siitä, että teoriat ovat semanttisesti kirjaimellisia, minkä looginen empirismi ja instrumentalismi kieltävät. Konstruktiivinen empirismi, looginen empirismi ja instrumentalismi ovat yhtä mieltä siitä, etteivät teoriat pyri totuuteen havaitsemattomissa olevien entiteettien suhteen, minkä tieteellinen realismi kieltää.