Konstantinin palatsi

Konstantinin palatsi eli Suuri Strelnan palatsi (ven. Константиновский дворец, Konstantinovski dvorets) on palatsi Strelnassa Pietarissa Venäjällä. Palatsi oli suuriruhtinaiden kesäpalatsi ja on nykyään Venäjän presidentin edustuspalatsi.[1] Se korvasi Pietarin Kivisaarella olevan residenssin, joka muutettiin kaupungin vierastaloksi[2].

Konstantinin palatsi vuonna 2003.
Keisarin henkivartiokaartin vastaanotto Konstantinin palatsin edessä. Maalaus 1800-luvulta.
Konstantinin palatsi Suomenlahden puolelta. Aleksei M. Gornostajevin vesiväri- ja guassityö vuodelta 1847. Eremitaašin taidekokoelma.
Marmorisali vuoden 2008 IVY-kokouksen aikaan.
Ilmakuva palatsista ja puistosta.

Rakennusvaiheet ja omistajat

Palatsin suunnittelun aloitti Pietari Suuri vuonna 1715 ja tarkoituksena oli luoda Versaillesin tyyliin rakennettu kokonaisuus palatseineen ja puistoineen, suihkulähteineen ja kanavineen. Suihkulähdeasiantuntijat tuotettiin Venetsiasta ja palatsin ja ulkoalueiden suunnittelijoina olivat sen ajan tunnetuimmat: Bartolomeo Carlo Rastrelli, Jean-Baptiste Le Blond, Sebastiano Cipriani ja myöhemmin Niccolo Michetti. Kivipalatsin rakentaminen alkoi vuonna 1720 ja rakennustyöt valmistuivat 1751 Pietari Suuren tyttären Elisabetin ollessa Venäjän keisarinna. Loppuvaiheessa palatsin rakennustöiden johdossa oli arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli.[1]

Keisarinna Katariina Suuren hallintokaudelle 1779 palatsia uudistettiin ja seuraavalla vuosikymmenellä 1786 se oli sairaalana. Katariina ei viipynyt palatsissa, hän kävi Strelnassa metsästämässä tai kävelyillä. 1700-luvun lopussa palatsin omistajaksi tuli Katariinan pojan keisari Paavali I:n poika Konstantin Pavlovitš. Hänen ajaltaan on peräisin palatsin doorialaisten pylväiden koristama Suomenlahden puolella oleva valtava terassi, jonka suunnittelija on Andrei Voronihin. Meren puoleiset alapuiston suihkulähteet ovat Pietari Suuren suunnitelmien mukaiset.[1]

Palatsissa oli tulipalo vuonna 1803. Restaurointisuunnitelman teki Vorohin ja töitä valvoi arkkitehti Luigi Rusca. Konstantin Pavlovitšin kuoltua palatsin sai Nikolai I:n toiseksi vanhin poika, suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš (1827–1892). Suuriruhtinas oli sivistynyt ja kielitaitoinen mies, kiinnostunut tieteestä, musiikista ja kirjallisuudesta. Hän toimi merenkulkuministeriön päällikkönä ja osallistui maaorjalain uudistamiseen. Konstantin Nikolajevitšin vaimo oli Aleksandra Iosifovna, Saksi-Altenburgin prinsessa. Pariskunnalla oli kuusi lasta. Aleksandra Iosifovna asui leskenä palatsissa vuoteen 1911 asti. Hänen lapsistaan nuorin aikuisikään asti elänyt oli Dmitri Konstantinovitš, joka oli syntynyt palatsissa. Dmitri Konstantinovitš oli palatsin viimeinen omistaja ja asukas. Hänet teloitettiin 1919 Pietari-Paavalin linnoituksessa.[1]

Vallankumouksen jälkeen

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Konstantinin palatsia käytettiin Waisenhaus-orpokotina. Saksan joukot vaurioittivat linnaa hyvin pahasti piirityksessä toisen maailmansodan aikana. Sen jälkeen se kunnostettiin ja otettiin N. G. Kusnetsovin meriakatemian käyttöön.

Pietarin 300-vuotisjuhliksi palatsi kunnostettiin 2001–2003 perusteellisesti, ja valtio panosti siihen 280 miljoonaa euroa. Nykyisin siinä on Venäjän presidentin virka-asunto, museo ja kansainvälinen kongressikeskus. Vuonna 2006 palatsissa järjestettiin G8-kokous. Konstantinin palatsia (eli Kongressipalatsi) kunnostettiin jälleen ennen vuoden 2013 G20-kokousta. Kunnostukseen käytettiin noin 51 miljoonaa euroa.

Konstantinin palatsi on Moskovassa sijaitsevan Venäjän presidentinhallinnon alainen.

Palatsin salit

Palatsissa on kaksi suurta edustussalia, jotka restauroitiin vuosina 1949–1955. Marmorisalissa on joonialaiset pilasterit ja seinien yläosassa sotasaavutuksia ja antiikin historiaa kuvaavia reliefejä. Ovipilasterit ovat tekomarmoria. Toinen paraatisali on nimeltään sininen sali ja sen koristeena on myös korkokuvia ja väritettyä stukkokoristelua.[1]

Strelnan puisto

Konstantinin palatsia ympäröi suuri puistoalue. Palatsi on rajattu kadun puolelta takorauta-aidalla. Aidassa on Bartolomeo Rastrellin suunnittelema barokkityylinen portti, jonka kautta aikanaan kuljettiin palatsille kadun puoleisen yläpuiston kautta pitkin lehmusten ja vaahteroiden reunustamaa kujaa. Toinen kulkureitti on meren puolelta alapuiston kautta.[1]

Puistossa on myös puinen kartanoa muistuttava palatsi, joka on peräisin Pietari Suuren ajalta. Keisari seurueineen käytti palatsia levähdyspaikkana Pietarhoviin ja Oranienbaumiin suuntautuneilla matkoilla. Strelnaan metsästämään tulleet keisarin vieraat majoittuivat puupalatsissa.[1]

Lähteet
  1. Kaurinkoski, Kaarina: Pietarin palatsit, s. 98–102. 2. uudistettu painos. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9.
  2. René Nyberg: Patriarkkoja ja oligarkkeja, s. 212. Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-569-1.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.