Konstantin Trenjov

Konstantin Andrejevitš Trenjov (ven. Константи́н Андре́евич Тренёв, 21. toukokuuta / 2. kesäkuuta 1876 Harkovan läänin Romašovon maatila – 19. toukokuuta 1945 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Konstantin Trenjovin patsas Simferopolissa.

Konstantin Trenjov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän valmistui Pietarin arkeologisesta instituutista ja hengellisestä akatemiasta vuonna 1903 sekä Taurian yliopiston maataloustiedekunnasta vuonna 1921. Hän työskenteli pitkään opettajana.[2][1]

Trenjovin kirjallinen toiminta alkoi vuonna 1898. Ennen Venäjän vallankumousta hän kirjoitti lähinnä maaseudun arkea kuvaavaa proosaa sekä joukon pieniä näytelmiä. Kirjailijan ensimmäinen kertomuskokoelma ilmestyi vuonna 1915.[2][1]

Vallankumouksen jälkeen Trenjov omistautui näytelmäkirjallisuudelle. Hänen tragediansa Pugatšovštšina (1924) oli ensimmäinen Moskovan taiteellisessa teatterissa esitetty neuvostonäytelmä. Kirjailijan tunnetuin teos on Venäjän kansalaissodan aikaan sijoittuva propagandistinen näytelmä Ljubov Jarovaja (1926), jolla oli suuri vaikutus neuvostoliittolaisen näyttämötaiteen kehitykseen. Se sai Stalin-palkinnon vuonna 1941.[2][1]

Suomennettu teos

Lähteet
  1. Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 23.8.2013. (venäjäksi)
  2. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 779–780. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.