Konstantin Stoilov

Konstantin Stoilov (5. lokakuuta (J: 23. syyskuuta) 1853 Filippopol – 5. huhtikuuta (J: 23. maaliskuuta) 1901 Sofia) oli bulgarialainen poliitikko, joka toimi Bulgarian pääministerinä vuosina 1887 ja 1894–1899.[1]

Konstantin Stoilov

Stoilov kävi koulunsa Konstantinopolin amerikkalaisessa koulussa Robert Collegessa ja väitteli myöhemmin oikeustieteen tohtoriksi Heidelbergin yliopistossa Saksassa. Bulgarian itsenäistyttyä hän oli vuonna 1879 jäsenenä Tărnovossa kokoontuneessa komissiossa, joka laati luonnoksen maan uudeksi perustuslaiksi, sekä valtuuskunnassa, joka tarjosi Bulgarian kruunua Battenbergin prinssi Aleksanterille. Stoilovista tuli sen jälkeen ruhtinas Aleksanterin kansliapäällikkö, ja hän oli yksi tämän tärkeimpiä neuvonantajia aina vuoteen 1881, jolloin ruhtinas peuutti perustuslain.[1][2] Konservatiivinen Stoilov vaikutti siihen, että Aleksanterin ja liberaalien hallitseman kansalliskokouksen välille syntyi kitkaa. Vuosien 1881–1883 poikkeushallinnon aikana Stoilov oli ajoittain ministerinä ja perustuslain palauttamisen jälkeen 1883–1884 oikeusministerinä.[2]

Ruhtinas Aleksanterin luovuttua kruunusta Stoilov oli ensin syyskuusta 1886 heinäkuuhun 1887 oikeusministerinä Vasil Radoslavovin hallituksessa ja sen jälkeen parin kuukauden ajan itse pääministerinä. Hän erosi, kun uusi ruhtinas Ferdinand I oli valittu, ja teki näin tietä Stefan Stamboloville. Stoilov jatkoi vielä joulukuuhun 1888 Stambolovin hallituksen oikeusministerinä, mutta jättäytyi sitten oppositioon Stambolovia vastaan. Stoilov palasi pääministeriksi Stambolovin kukistuttua toukokuussa 1894 ja jatkoi tehtävässä tammikuuhun 1899. Hänen pääministerikaudellaan Bulgariaa modernisoitiin, suhteita Länsi-Eurooppaan tiivistettiin ja välit Venäjään normalisoitiin helmikuussa 1896. Stoilov myös perusti konservatiivisen Kansanpuolueen ja toimi sen johtajana.[2][1]