Konstantin Sarlin

Konstantin Ferdinand Sarlin (10. maaliskuuta 1826 Viitasaari – 12. heinäkuuta 1914 Viitasaari) oli suomalainen Viitasaarella vaikuttanut lukkari ja Lepolan vanhuksen nimellä tunnettu kristillinen ja yhteiskunnallinen kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkiä K. Saarelainen. [1][2]

Jurvansalon Raunioniemen talossa syntyneen Konstantin Sarlinin vanhemmat olivat Viitasaaren lukkari Henrik Sarlin ja Lovisa Schöneman. Hän aloitti koulunkäynnin Kuopion triviaalikoulussa vuonna 1835 jossa hänen luokkatoverinaan oli August Ahlqvist. Isänsä kuoltua Sarlin joutui taloudellisista syistä lopettamaan koulunkäynnin 15-vuotiaana ja hän meni sitten työhön ensin Laukaan kruununvoudin konttoriin ja sitten vuoden päästä kirjuriksi Viipuriin. Kun Viitasaaren lukkarina isänsä Henrikin jälkeen toiminut Sarlinin veli Karl kuoli vuonna 1843 seurakunta pyysi että Sarlin tulisi lukkariksi veljensä jälkeen. Hän suoritti Helsingissä lukkarilta vaaditun laulututkinnon Fredrik Paciukselle ja kävi myös haavalääkärin eli välskärin kurssin koska lukkari hoiti myös näitä tehtäviä. Viitasaaren lukkarin virkaan Sarlin tuli vuonna 1845 ja hän hoiti tätä virkaa 40 vuoden ajan vuoteen 1885 saakka. Sarlin joutui eroamaan lukkarin virasta väärennettyään norjalaisen yhtiön puutavaran ostoasiamiehenä toimiessaan allekirjoituksen erääseen kauppakirjaan.[1][2]

Sarlin hankki omistukseensa Kokkilan tilan laajentaen myöhemmin sitä, lisäksi hän toimi myös puutavarakauppiaana. Vuonna 1868 Sarlin valittiin Viitasaaren kuntakokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi. Suurten nälkävuosien aikana hän johti Viitasaarella hätäaputöinä rakennettujen kahden kivisillan rakennustöitä ja teki useita viljanhankintamatkoja Helsinkiin. Kun Viitasaarelle alettiin perustaa kansakouluja vuodesta 1871 alkaen Sarlin oli kaikkien kolmen ensimmäisen kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana. Hänen aloitteestaan Viitasaari sai oman lääkärin ensimmäisenä maalaiskuntana Suomessa. Kun Viitasaaren pitäjäkokouksessa tehtiin vuonna 1853 päätös kaupungin perustamisesta Viitasaarelle Sarlin valittiin esittelemään päätös Suomen senaatille, joka kuitenkin hylkäsi hankkeen vuonna 1860. Sarlinin aloitteesta Viitasaaren uusi kirkko rakennettiin 1878 Haapasaareen ja hän lahjoitti kirkolle tontin ja hopeisen kynttiläkruunun. [1]

Lukkarin virasta erottuaan Sarlin asui neljännen vaimonsa Rosan ja heidän tyttärensä kanssa Lepolan talossa. Hän kirjoitti uskonnollisia ja yhteiskunnallisia kirjoitelmia sanomalehtiin ja julkaisi pieniä uskonnollisaiheisia kirjasia. Sarlinin kirjoittamat Lepolan vanhuksen muistelmat ilmestyivät pari vuotta ennen hänen kuolemaansa. Sarlin haudattiin Viitasaaren Kirkkosaaren hautausmaalle.[1]

Konstantin Sarlin oli naimisissa neljä kertaa ja hänellä oli 22 lasta. Ensimmäisen vaimonsa Amalia Gustafva Kahelinin (1829–1863) kanssa hänellä oli 9 lasta, toisen vaimon Olivia Lovisa Sahlsteinin (1837–1865) kanssa yksi lapsi, kolmannen vaimon Margaretha Charlotta Granbergin (1843–1886) kanssa 11 lasta ja neljännen vaimon Rosa Maria Salmisen (1875–1960) kanssa yksi lapsi. Sarlinin lapsia olivat senaattori Julius Saraste, maanviljelijä ja Lapuan liikkeen johtohenkilö Einar Sarlin, maaherra, kansanedustaja ja ministeri Bruno Sarlin, päätoimittaja Knut Sarlin ja konserttilaulaja Dagmar Hagelberg-Raekallio.[1][2]

Konstantin Sarlinin veli oli pappi ja pyhäkoulutoiminnan kehittäjä Bernhard Kristfrid Sarlin.