Kungfutse

Kungfutsen alkuperäinen nimi oli Kǒng Qiū (孔丘). Kiinaksi nimi on Kǒngzǐ (孔子), 'Mestari Kong'.[2] Kiinaksi hänestä käytetään joskus kunnioittavaa nimeä Kǒngfūzǐ (孔夫子, Suuri mestari Kong). Wade-Giles-latinaistamisjärjestelmässä nimi kirjoitetaan K’ung Fu-tzu. Suomalainen kotoutettu asu on Kungfutse.[3]

Kungfutsen elämästä ei tiedetä kovin paljoa.[4] Kungfutsen varhaisin säilynyt elämäkerta on Sima Qianin teoksesta Historioitsijan muistiinmerkintöjä, joka kirjoitettiin vuoden 100 eaa. vaiheilla, nelisensataa vuotta Kungfutsen kuoleman jälkeen. Selvästi suuri osa teoksesta on kuitenkin tarua ja kirjallista sepitettä.[4] Suurin osa totena pidetyistä Kungfutsea koskevista tarinoista on peräisin Keskusteluista, jota alkoivat koota Kungfutsen oppilaat heti mestarin kuoleman jälkeen.[5]

Perimätiedon mukaan Kungfutse syntyi vuonna 551 eaa. köyhään ritariluokan perheeseen. Zouyin kylässä lähellä Qufun kaupunkia Kiinassa silloisen Lu-valtion alueella. Hänen syntymänsä aikaan Zhou-dynastian keskushallinnon tosiasiallinen valta oli heikentynyt ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka johtivat omia valtioitaan.[4] Yksi niistä oli Lu, joka oli pieni ja voimakkaampien valtioiden ympäröimä. Kungfutsella oli ainakin yksi isoveli. Perhe oli luultavasti entisiä aatelisia, jotka olivat menettäneet asemansa. Isä kuoli kun Kungfutse oli nuori.[6] Kungfutse sai opetusta niin sanotuissa kuudessa taidossa eli seremonioissa, musiikissa, kilpavaunujen ajamisessa, jousiammunnassa, kirjoituksessa ja aritmetiikassa. Hän suunnitteli virkamiehen uraa Lu-valtion hallitsijan hovissa.[5]

Kungfutse sai ensimmäiset oppilaansa kolmikymmenvuotiaana. Hän vastusti luokkaeroja koulutuksessa, ja hän oli ensimmäinen kiinalainen opettaja, joka otti muitakin kuin ylimystöön kuuluvia nuoria oppilaikseen. Kungfutsella oli lopulta satoja tai tuhansia oppilaita.[5]

Kungfutse nimitettiin Lu-valtion oikeusministeriksi, mutta hän menetti pian hallitsijan suosion. Hän jätti Lun vuonna 497 eaa. ja lähti kolmeksitoista vuodeksi matkalle, jonka aikana hän kierteli useita Pohjois-Kiinan ruhtinaskuntia. Hän koetti saada niiden poliittisia johtajia kuuntelemaan neuvojaan, mutta tuloksetta. Hän palasi Luhun, luopui poliittisista pyrkimyksistään ja omistautui opettajantyölle. Hän kuoli 479 eaa.[5]

Kungfutsella oli vaimo, tytär ja poika.[7]

Kungfutsen kuoltua hänen oppilaansa alkoivat kirjoittaa ylös Kungfutsen heille suullisesti kertomia opetuksia. Oppilaat kiistelivät, siitä mitä mestari oli sanonut ja mikä oli hänen opetuksensa ydin. Ei tiedetä varmuudella miten Kungfutsen opetukset säilyivät ja levisivät hänen kuolemansa jälkeen.[1] Oppilaat ja heitä seuranneet sukupolvet kokosivat kolmen vuosisadan aikana Kungfutsen ja joidenkin myöhempien opettajien opetukset teokseksi nimeltä Keskustelut.[8]

Perimätiedon mukaan Kungfutse toimitti vanhoja kirjoituksia kokoelmiksi, jotka tunnetaan neljänä kirjana ja viitenä klassikkona. Klassikoista Kungfutsen kerrotaan itse koonneen Kevättä ja syksyä -kronikan. Oppilailleen hän suositteli etenkin Laulujen kirjaa, ja hän mainitsee Keskusteluissa myös Historian kirjan.[9]

Katso myös: Kungfutselaisuus

Kungfutsen opettama moraalijärjestelmä perustui hänen filosofisiin, eettisiin ja uskonnollisiin ajatuksiinsa. Kungfutse oli omasta mielestään vain vanhan tradition välittäjä, ei uuden luoja. Hän loi todellisuudessa kuitenkin monia sellaisia kiinalaisen ajattelun perusnäkemyksiä, jotka ovat ylläpitäneet kiinalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa nykyaikoihin asti.[10] Kungfutsen opetuksen lähtökohtana oli viisi kiinalaista klassikkoteosta. Hänen mukaansa niitä lukemalla saattoi ymmärtää eri kulttuurien tapoja ja elämää sekä oppia elämään sovussa muiden ihmisten kanssa.[11]

Kungfutse kertoi opetuksissaan "kultaisesta aikakaudesta", joka oli vallinnut Zhou-dynastian alkuaikoina. Hän arvosti sen ajan kuninkaita feodaalis-hierarkkisen järjestelmän sekä riittien ja musiikin luomisesta, ja hän pyrki matkoillaan taivuttelemaan oman aikansa hallitsijat palaamaan vanhan ajan viisaiden antamaan malliin. Oppilailleen Kungfutse opetti monipuolista sivistystä klassisten teosten pohjalta. Kungfutse suhtautui vakavasti perinteisiin ja rituaaleihin, joiden hänen mukaansa tuli säädellä ihmisten käyttäytymistä ja asennoitumista myös arkielämässä.[12]

Kungfutsen jälkeen hänen oppejaan kehittivät toiset filosofit. Lopulta Han-dynastia (206 eaa. – 220 jaa.) kohotti kungfutselaisuuden kaikkien muiden koulukuntien yläpuolelle ja antoi sille virallisen aseman Kiinan opetusjärjestelmän perustana, jonka se säilytti aina 1900-luvulle saakka.[13]

Kungfutsen hauta Qufussa, Shandongissa

Kungfutsen hauta sijaitsee nykyisen Kiinan kansantasavallan Shandongin maakunnan Jiningin prefektuuritason kaupungin Qufun kaupungissa.[14] Kungfutsen hautausmaa, samoin kuin Kungfutsen temppeli ja Kongin suvun kartano kuuluvat osana Unescon maailmanperintökohteeseen.[15] Lisäksi paikkakunnalla on matkailijoille tarkoitettu, kungfutselaisuuden kuuden taidon esittelyyn keskittynyt alue.[16]

• Kallio, Jyrki (suom. ja toim.): Mestari Kongin keskustelut. Kungfutselaisuuden ydinolemus. (Lúnyǔ, noin 475–221 eaa.) Suomentanut ja selityksin varustanut sekä taustoittavat luvut kirjoittanut Jyrki Kallio. Helsinki: Gaudeamus, 2014. ISBN 978-952-495-337-5.
• Littlejohn, Ronnie: Confucianism: An Introduction. I.B.Tauris, 2011. ISBN 9781848851733.
• Littleton, C. Scott (toim.): Idän uskonnot. Hindulaisuus, buddhalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus, shintolaisuus. (Eastern Wisdom, 1995.) Suomentanut Hannes Virrankoski. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997 (2. painos 2004). ISBN 951-20-5130-3.
• Kungfutse: Confucius: Analects with Selections from Traditional Commentaries. Kääntänyt englanniksi Edward Slingerland. Indianapolis, IN: Hackett Publishing Company, Inc., 2003. ISBN 978-0-87220-636-6.

• Yu Dan: Kiinan viisauden sydän. Mitä Konfutse nyt sanoisi?. (Yu Dan ”Lun yu” xin de, 2006.) Käännetty englanninkielisestä laitoksesta. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Helsinki: BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-741-4.

• Confucius. Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Confucius. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)