Kone-Suomi

Kone-Suomi on historiateos, joka käsittelee suomalaisia tekno-, house- ja elektromusiikin alakulttuureja. Se on ensimmäinen näitä musiikinlajeja käsittelevä suomalainen kirja, joka on ilmestynyt Sam Inkisen teoksen Tekno: digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus jälkeen.[1] Kirja piirtää alakulttuurien kuvaa osana laajempia yhteiskunnallisia mullistuksia.[2]

Kone-Suomi
Kirjailija Kalle Kinnunen
Kansitaiteilija Antti Grundstén
Kieli suomi
Genre musiikkikirja
Kustantaja Khaos Publishing
Julkaistu 2017
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 320
ISBN 978-952-68478-4-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kirja on muodoltaan artikkelikokoelma, jossa on 21 erillistä artikkelia. Niitä ovat kirjoittaneet teoksen myös toimittanut Kalle Kinnunen sekä muiden muassa Iida Sofia Hirvonen, Perttu Häkkinen, Minna Kontkanen, Mikko Mattlar, Oskari Onninen ja Janne Siironen.

Artikkelien aiheina ovat muiden muassa teknotapahtumat ja niiden järjestäjät kuten Hyperdelic Housers, konemusiikin vastaanotto suomalaisessa musiikkijournalismissa, useat eri DJ:t, Flow-festivaali, Weekend-festivaali ja yhtye Huoratron. Kirjaan on haastateltu yli viittäkymmentä alakulttuurin vaikuttajaa, esimerkiksi Mika Vainiota, Jori Hulkkosta, DJ Orkideaa, Hannu Niemistä, Leena Lehtistä, Mikko Viljakaista ja Toni Rantasta.

Tausta

Kinnunen lähti suunnittelemaan kirjaa kustantaja Iina Eskon pyynnöstä yhdessä Perttu Häkkisen kanssa vuonna 2014. Kinnunen kertoi YleX:n haastattelussa kirjan tekemisen motiiveista: ”Tämä on ollut meille rakas alakulttuuri ja olemisen tila. Musiikki yhdistää ihmisiä ja tuo heidät tiettyihin tilanteisiin. Sitä kuunnellaan yhdessä, mutta olennaisempaa on sosiaalisuus ja sen monimuotoisuus: voit olla bileissä yksinkin. Introvertti ihminen voi nauttia teknobileistä, joissa ei ole pakko olla toisten kanssa.” Artikkelien aihevalintoja Kinnunen kuvaili näin: ”On heimoja, joita yhdistää tämä musiikki, mutta todelliset syyt, jotka yhdistävät tyyppejä voivat olla myös ideologisia, esteettisiä, seksuaalisia tai kemiallisia. Kaikki kiinnostava populaarimusiikista kirjoittaminen on lopulta kirjoittamista identiteeteistä, siitä millaisia ihmiset oikeastaan ovat.”[3]

Arvostelut

Soundi-lehden päätoimittajan Mikko Meriläisen mukaan Kone-Suomi on ”parhaita suomalaisia musiikkikirjoja koskaan”. Meriläisen mukaan näkemyksellistä ja taitavasti kirjoitettua kirjaa lukee ahmien. ”Kone-Suomi myös tallentaa kiinnostavaa aikalais- ja paikalliskulttuuria muualtakin kuin vain pääkaupunkiseudulta. Ja lisäksi kirja on poikkeuksellisen kaunis esine.”[4]

”Tiukan historiallisen kronikoinnin sijaan kirjan artikkeleista välittyy halu ymmärtää sitä, mitä konemusiikki tarkoittaa ja miltä se on meistä kansakuntana tuntunut”, kirjoittaa Jantso Jokelin Aamulehdessä.[2] ”Konemusiikin rantautumista Suomeen voisikin pitää teeman variaationa siitä, kuinka Suomi löysi tiensä ulos metsästä.”

Helsingin Sanomien Ilkka Mattilan mukaan teos on ”värikäs ja huojuva, mutta viihdyttävä”.[1]

”Konemusiikki jakautuu lukuisiin alanimikkeisiin teknosta acidiin ja housesta tranceen. Kirja käsittelee erot ja yhtäläisyydet sekä miltei kaiken aiheeseen liittyvän hippireivaajista gay-elementteihin. Painopisteinä voi pitää laitekeskeisyyttä, intoa uudesta musiikinlajista sekä huolta valtavirtaistumisesta”, kuvailee Suomen Kuvalehden Herman Raivio. ”Konemusiikkia katsotaan kirjassa sisältäpäin, mikä on sekä etu että haitta.”[5]

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.